Parisuhteesta eroaminen

Viestiketju osiossa 'Seksi - parisuhteet - deitti' , aloittaja jemmy, 25.4.2008.

  1. patouski

    patouski

    Ikä:
    34
    Liittynyt:
    19.10.2003
    Viestejä:
    66
    Likes Received:
    0
    Eilen joutui lähtemään jo töistä himaan kesken päivän kun surkeasti nukutut yöt alkaa kasaantumaan ja univelka on sitä luokkaa että ei aivot pelitä. Sain päivällä ummistettua silmiä parin tunnin ajan ja pääsin siitä kuitenkin salille vielä myöhemmin päivällä. Sali rullasi vaihteeksi hyvin ja illalla olikin ensimmäistä kertaa ihan hyvä fiilis kaikin puolin. Onneksi on aika monta kaveria kenen kanssa on pystynyt asiasta keskustelemaan, mutta senkin auttava vaikutus haihtuu aika pian keskustelun jälkeen. Nukkumaanmennessä sitten sama homma taas eli unta ei saanut millään ja aamulla ihan rikki henkisesti ja fyysisesti. Melatoniinia hain apteekista, mutta ei tuo 1kpl 1mg nappia ainakaan tuntunut auttavan.

    Raskasta on myös pikkuhiljaa alkaa tajuamaan se että itse teki suurimman osan virheistä suhteessa, suhteen alkuvaiheessa etenkin. Tämä jätti kumppaniin patoutumia jotka myöhemmässä vaiheessa suhdetta sitten näkyivät hänen kiukutteluna, epävarmuutena ja loukkaantumisena käytännösä joka asiasta. Nämä taas johtivat riitojen kierteeseen ja kun vielä oltiin aika huonoja riitelemään niin tässä sitä ollaan. En myöskään huomioinut toista tarpeeksi ja pidin suhdetta liian itsestäänselvänä, liian itsekäskin olin. En tiedä kuinka yleisiä ongelmia nämä ovat ensimmäisessä parisuhteessa, mutta pakko näistä on koittaa oppia tulevaa varten.
     
  2. Daiina

    Daiina Blondeista blondein VIP

    Ikä:
    29
    Liittynyt:
    14.6.2010
    Viestejä:
    9 421
    Likes Received:
    1 531
    Sukupuoli:
    Nainen
    Kaupunki:
    Oulu
    Saa sitä ottaa enemmänkin, jopa 3-5 nappia. Reseptillä saa suoraan 3 mg tai 5 mg ja ne auttaa paremmin. :)
     
  3. Sumu

    Sumu Virallisesti oikeassa Mode

    Liittynyt:
    3.10.2002
    Viestejä:
    6 596
    Likes Received:
    11

    Sä voit tietysti tehdä itsestäsi syntipukin tai sitten kylmästi hyväksyä sen, että se toinen osapuoli on ollut kiukutteleva ja itsestään epävarma dramaqueen joka käyttää näitä temppuja siihen että pitää sut narussa. Mä suosittelisin sitä vaihtoehtoa jossa et tee itsestäsi syntipukkia ja huomaat sen että toisen osapuolen käytös on mitä ilmeisimmin paikoitellen ollut lapsellista tai jopa hyvin lapsellista.
     
  4. patouski

    patouski

    Ikä:
    34
    Liittynyt:
    19.10.2003
    Viestejä:
    66
    Likes Received:
    0
    Niin tämä tekisi asian hyväksymisestä huomattavasti helpompaa, mutta ihan järjelläkin ajatellen tiedostan tehneeni pahoja virheitä suhteen alkuaikoina. Exän mielenkiinnonkohteet olivat aika erilaisia kuin meikäläisellä. Jotenkin en osannut sitä käsitellä alussa ja nalkutin hänen menoistaan paljon (osallistui esimerkiksi koulun vapaaehtoistoimintoihin hyvin aktiivisesti). Minun takiani hän vähensi osallistumista moniin menoihin jotta olisi enemmän yhteistä aikaa. Sitä en todellakaan näin jälkikäteen ajatellen olisi halunnut. Muutenkin hän oli kovin menevää tyyppiä kun itse tykkään usein vain töiden ja salin jälkeen ottaa rennosti illan. Huomasin että hänelle oli vaikeaa hyväksyä sitä että itselle on ok että käy töissä, salilla ja sitten lepää illan. Exän mielestä se oli laiskottelua makoilla sohvalla ja ajan voisi käyttää tehokkaamminkin. Kyseessä on henkilö joka todennäköisesti pääsee pitkälle urallaan, on hyvin päämäärätietoinen ja ahkera. Itse en päämääriä ole sen kummemmin osannut ajatella. Itselle riittää elämässä vähempikin. Töitä, harrastuksia, kavereita, vapaa-aikaa ja ehkä tärkeimpänä maalina se perhe ja rakkaus - riittää minulle. En elä töitä ja uraa varten kuten hän tuntui tekevän.

    Muistan joskus nukkumaanmennessämme noin 2-3kk kohdalla suhdetta miettineeni sängyssä että "onko tässä suhteessa mitään järkeä" kun taas riitelimme jostain tyhjänpäiväisestä asiasta. Harkitsin todella tuolloin jo itse asiaa. En tosiaankaan aina ollut tyytyväinen suhteessan ja huomasin jopa joskus miettiväni että onko tämä todella se loppuelämän juttu. Noista ajatuksista päästiin kuitenkin silloin yli ja jonkun aikaa menikin hyvin. Seurustelimme noin 5kk ensin jonka jälkeen mimmi oli 6kk vaihdossa. Vaihtoaika meni vielä Skypen välityksellä suht hyvin ja kävinpä häntä 2vko ajan moikkaamassakin toisella puolen maapalloa, mutta jostain syystä ongelmat alkoivat kun hän palasi Suomeen keväällä 2012. Hän muutti väliaikaisesti luokseni kesän ajaksi kun tiesi syksyllä saavansa opiskelijakämpän. Eihän se 28m2 yksiö kahdelle riittänyt mitenkään, tämä tuli opittua tuossa ajassa. Silti vaikeaa oli myös hänen muuttonsa omaan kämppäänsä vaikka se oli koko ajan tiedossa. Osasin tuostakin asiasta hänelle kiukutella tuolloin, mutta lopulta hyväksyin sen ja mielelläni vietin aikaa hänenkin kämpillään. 2012 kesä oli exän sanojen mukaan kauhein kesä jonka on elänyt koska riitelimme tuolloin todella paljon. Ehkä tämän jälkeen ei enää oikeasti ollut paljoa tehtävissäkään, jatkoimme rakkaudesta joka kuitenkin hiipui hiljalleen molempien osalta. Me jopa juttelimme asiasta ja sanoimme toisillemme tänä kesänä ettemme rakasta enää toisiamme. Halusimme minun aloitteestani kuitenkin vielä yrittää ja löytää sen rakkauden jostain. Teimme kesällä vielä kaksi mahtavaa ulkomaanreissua jotka menivät hyvin (suurimmaksi osin). Noilta reissuilta on niin kivuliaan ihania muistoja että. Pian toisen reissun jälkeen ero kuitenkin sitten koitti, jälleen yhden tyhjänpäiväisen riidan päätteeksi.

    Nyt kun tätä stooria vähän kirjoittaa auki niin aika huonoltahan tuo näyttää alkumetreiltä lähtien. Tuntuu onneksi vähän helpottavan oloa tämä näpyttely.

    Muistan aina ihmetelleeni hyvää ystävääni joka kohteli silloista tyttöystäväänsä (joka ainakin ulospäin on aivan mahtava ja ihana ihminen) kuin paskaa vähän väliä. Kyseessä oli teineinä alkanut suhde joka lopulta kesti 7v ja päättyi eroon. Tuolloin en ollut vielä yhdessäkään kunnon parisuhteessa ollut ja ihmettelin häntä suuresti. Sitten kun itse aloitti seurustelun niin huomasi syyllistyvänsä samaan käsittämättömään paskaan ihanaa ihmistä kohtaan. Jälkeenpäin ajateltuna ei vain pysty käsittämään tuota.

    Sivulla 41/125 menossa tätä ketjua. Tämän lukeminen jotenkin kummasti helpottaa oloa, ainakin sillä hetkellä.
     
  5. Randol

    Randol VIP

    Liittynyt:
    1.8.2003
    Viestejä:
    257
    Likes Received:
    3
    Näin niinkuin kirjoittamasi perusteella kuulostaa että olitte aika erilaisia ihmisiä ja vielä vähän eri kasvuvaiheissa - eli turhaan mietit noita asioita "virheinä", tuossahan on klassinen elementti että hommat sujuu hyvin kun ei jaeta arkea (vaihto, lomamatkat) mutta sitten alkaakin epäkohdat hankaamaan. Sure asia ihan rauhassa mutta elä ota sitä epäonnistumisena, koska sitä se ei luultavasti ole - vaikka olisit päälläsi seissyt niin et luultavasti olisi voinut olla yhtäaikaa sekä onnellinen itse että sopiva kumppanillesi.

    Ja nukkumisesta, melatoniini voi auttaa, mutta itsensä väsyttäminen auttaa myös, niin aikaisin ylös että illalla nukkumaanmennessä ei ole enää energiaa pohtia mitään, kyl se siitä!
     
  6. patouski

    patouski

    Ikä:
    34
    Liittynyt:
    19.10.2003
    Viestejä:
    66
    Likes Received:
    0
    No nyt perjantaista lähtien on unet olleet vähän sitä sun tätä eikä kertynyt univelka sitten nukkumaanmennessä kuitenkaan ole taannut hyviä unia. Yleensä tosiaan nukahdan kyllä jossain vaiheessa, mutta herään aina öisin ja sen jälkeen ajatukset alkaa heti jylläämään ja unta ei enää saa. Viime yökin nukkumaan joskus 23 maissa ja heräsin 4-5 välillä ja sitten herätyskelloon asti pyörii sängyssä. Eilisen salitreenin jälkeen oli koko loppuilta jo hyvä olo ja pystyi jotenkin edes nauttimaan vaan siitä olemisesta. Vasta nukkumaanmennessä alkoi tämä ajatusrumba taas. Koitettava tänäänkin päikkäreiden kautta salille.

    Josko tää tosiaan tästä ajan kanssa.
     
  7. sra3

    sra3

    Liittynyt:
    17.10.2013
    Viestejä:
    3
    Likes Received:
    0
    Heips, taidan purkaa myös omaa olemista tänne.
    Erosin reilu kolme kuukautta sitten 2-vuotisesta suhteesta. Tuo aika oli suurelta osin sontaa, kaksi liian erilaista ihmistä yhdessä. Näin jälkeenpäin ajateltuna hukkasin itteni ihan täysin tuon suhteen aikana, en ollut enää lopussa ollenkaa oma itteni, vaan joku muu jonka kuvittelin poikaystäväni haluavan. Toisinsanoen pyrin miellyttämään häntä koko ajan, otin kaikki suhteen ongelmat kontolleni ja ajattelin että kaikki paranee kun minä vain muutun. Eihän se toki näin käynyt. Nyt näin suhteen päätyttyä jäljellä on itsetunnoton, todella hajalla oleva ihminen, eli minä. Mä en tunne itteäni tällä hetkellä ollenkaan, koska olen ollut viimeiset puoltoista vuotta joku ihan muu.

    Se ihminen on todella sairas tapaus, musta tuntuu että se sai pyöriteltyä mut sen sormen ympärille kaikella sillä syyllistämisellä ja manipuloinnilla. "Jos sä puhut mulle tolleen, niin en vastaa sulle mitään." "Jos sä teet tolleen, en tee tälleen." Mä huomaan edelleen kuinka nuo vanhat ajatuskehät vaivaa, välillä mä ajattelen että olen paska ihminen ja sen takia mut jätettiin, olen huono ihminen ja sen takia mua petettiin. Mä tiiän ettei tää ole totta, mutta tajuan vain kuinka kieroutunutta mun elämä on ollu viimeset kaks vuotta. Mä oon unohtanu itteni ihan täysin, ja eläny vaan miellyttääkseni jotain muuta.

    Todella vaikean tästä tilanteesta tekee se, että ollaan samalla luokalla, asutaan samalla pikku kampuksella ja kaikki kaverit on yhteisiä. Mä en käy enää missään bileissä, koska en pysty näkemään sitä ihmistä ja sen pillunmetsästystä, plus aloin dieettaamaan eli en käytä alkoa tällä hetkellä. Enkä näkis sitä tässä tilanteessa muutenkaan järkeväksi, koska mun pää ei vaan oo kasassa.

    En tiedä miten nyt pääsisin yli, ja siihen välinpitämättömyyteen ettei mua enää sattuis tuo sen pillunvonkaus. Tää on tällä hetkellä vaan tosi ylivoimasen tuntusta, oon loppuunkulutettu tiskirätti. Jaksamista on vain välttämättömyyksiin, jos niihinkään. Sali helpottaa kyllä oloa, mut tällä hetkellä tää oleminen tuntuu taas juoksuhiekassa pyristelemiseltä, tunnelin päässä näkyy pelkkää mustaa.
     
  8. 100g

    100g

    Liittynyt:
    23.5.2013
    Viestejä:
    65
    Likes Received:
    0
    Onneksi olkoon, olet eronnut narsistista, se jää monelta tekemättä. Toipuminen tuosta ottaa sen pari vuotta mutta kyllä sä löydät itsesi, malttia :)

    Itsellä pari +5v suhdetta takana ja en takerru niiden ongelmiin. Molempien erojen jälkeen tuli lähdettyä viikoksi Lappiin, ei nettiä, ei puhelinta, ei sähköä, ei juoksevaa vettä. Mukana vain rinkka, minun ajatukset ja luonto. Takaisin tullessa oli ajatukset selvänä ja huomattavasti valmiinpana uuteen elämään. Suosittelen!
     
  9. no-body

    no-body huuhaa VIP

    Ikä:
    40
    Liittynyt:
    5.10.2004
    Viestejä:
    10 695
    Likes Received:
    2 154
    Sukupuoli:
    Mies
    Kaupunki:
    Espoo
    Kun alat oikeasti kunnioittamaan itseäsi niin sua ei enää kiinnosta vittuakaan, mitä tuollainen mulkku tekee kun olet siitä kerran eroon päässyt. Tietenkin sitä itsekunnioitusta on vaikea löytää, jos on juuri haukannut vapaaehtoisesti paskaa pari vuotta ja varmaan sitä itsekunnioitusta ei ole ikinä ollutkaan, kun tuollaiseen peliin on edes lähtenyt. En kyllä osaa neuvoa mitään viisasta, mistä sitä itsekunnoitusta voisi tuolta pohjalta edes hakea, joten mieti itse - sitä kautta sinun on sitä parempaa oloa kuitenkin lähdettävä etsimäään. Eristäytyminen sosiaalisesta elämästä siksi, että annat tuollaisen paskiaisen tavallaan hallita sinua ja elämääsi ja menojasi suhteen päätyttyäkin, ei ainakaan ole oikea suunta. Dieetti on vain tekosyy, sen takia ei oikeasti tarvitse eristäytyä omaan koloonsa.
     
  10. Randol

    Randol VIP

    Liittynyt:
    1.8.2003
    Viestejä:
    257
    Likes Received:
    3
    Itsetunnon rakentaminen on vaikea asia alkaa kenenkään neuvomaan, mun mielestä sen pohjana toimii kun tiedät mitä itse olet ja minkäläiseksi haluat tulla, ja sittenkun sitä kohti lähtee pyristelemään muotoutuu se itsetunto siinä sivussa.

    Mutta se mitä voin sanoa on että tuo eristäytyminen ja tilanteen välttely ei asioita paranna. Ei toki tarvitse itseään kiduttaa katsomalla kun exä vonkaa muita mutta elä nyt hemmetissä eristäydy - ja kuten NB tuossa jo sanoikin, dieetti ei ole mikään syy jäädä kotii märehtimään. Se itsetunto ei varmasti ala rakentumaan ennenkuin alat pitämään puolesi, joten mitä nopeemmin aloitat, sen parempi.
     
  11. sra3

    sra3

    Liittynyt:
    17.10.2013
    Viestejä:
    3
    Likes Received:
    0
    Kiitos näistä vastauksista. Enpä oo ajatellukkaan tuota eristäytymistä tuolla tavalla, luultavasti ootte aivan oikeassa. Olen mä muutamissa pippaloissa käynytkin selvinpäin, mut huomaan vaan kuinka en osaa keskittyä pitämään hauskaa mun ystävien kanssa kun se ihminen on paikalla. Edelleenkin kyttäilen mitä se puuhaa ja kuinka idiootti se on. Mä tiedän sen järjen tasolla, tiedostan tän kyyläysongelman, mut en vaan osaa jotenkin toimia oikein tällä hetkellä. Siksi oon kokenu että mun on vaan ollu parempi jäädä pois noista tilanteista, koska oon poistunu yleensä paikalta aivan hajalla.

    Aattelen että oon tässä pikkuhiljaa pyristelemässä pois tuosta erosta ja ihmisestä, oon jossain murroskohdassa. Jotenkin tuntuu etten osaa päästää irti tästä haikeuden tunteesta, vaikka toisaalta en todellakaan haluais että toi ihminen voi aiheuttaa mussa enää mitään tunteita, koska se ei ansaitse multa enää yhtään mitään. Sellanen totaalinen irtiotto tästä tilanteesta luultavasti sinetöisi sen ylipääsemisen aika mallikkaasti.

    Tänään taas tuntuu vähän paremmalta, varsinkin nyt kun luin nää vastaukset. Kiitos näistä siis. :)
     
  12. ya-ya

    ya-ya

    Liittynyt:
    8.3.2012
    Viestejä:
    4 681
    Likes Received:
    1 471
    Sukupuoli:
    Nainen
    Ehkä voisit pyytää kavereitasi johonkin muihin menoihin kun teidän opiskelijapaikan hippoihin? Silloin ei tarvitse katsella exän menoa eikä eristäytyä kotiin. Varmasti hekin ymmärtävät tilanteen.
     
  13. sra3

    sra3

    Liittynyt:
    17.10.2013
    Viestejä:
    3
    Likes Received:
    0
    Joo näin mä aattelin tehäkkin. Jos haluttaa olla ihmisten kanssa, nii järkkään vaikka ite pippalot että voin määrittää ketä sinne tulee ja ketä ei.

    Mä olen kyllä yhen sortin dorka, että yritän enää edes olla missään väleissä sen tyypin kanssa. Ei siltä koskaan tuu mitään muuta ku paskaa niskaan, ja en vaan käsitä kuin paljon olen valmis ottamaankaan sitä. En ennää, joku roti tähänki touhuun perkele.
     
  14. Zargow

    Zargow

    Liittynyt:
    3.11.2007
    Viestejä:
    13
    Likes Received:
    0
    Morjens kaikille vaam, en tosin yleensä kirjottele foorumeille mitään, mutta nyt haluan kysyä saman henkiseltä porukalta hieman mielipidettä.

    Elikkäs alotetaan siitä olen nyt ollut suhteessa 5v päälle hieman ja on asunnot ostettu yhdessä ja kaikki muukin paska. Elikkä tässä nyt on jatkunut jo 2-3vk kriisiä ja tähän on syitä monia mistä tämä on alkanut.
    Sanotaanko että naisella on hermot kiristynyt sen takia kun ostettiin asunto ja alkanut sanomaan kaikista asioista minulle vastaan, teen sitten mitä tahansa. Ja olen sitten itsekkin kuittaillu takasin kun en vaan enää ole jaksanut kuunnella kaikesta sanomista. Esim: jos on joku piuha irti siitä riitä, jos jätän oven auki vahigossa siitä riita, jos en tuo kaupasta jotain oikeaa siitä riita, eli melkein kaikesta tulee riita nykyään.

    Suhdehan meni kriisiin tässä näin ja se ilmoitettiin mulle että erotaan ja nainen lähti pois kotoa 1viikoksi, enkä itse saanut ottaa mitään yhteyttä häneen. No nyt sitten on selvinnyt asioita, että nipottaminen mulle johtuu siitä kun hän ei ehkä tule ikinä saamaan enää lapsia joten haluaisi minulle parempaa tulevaisuuttaa yms muuta. Eikö hän anna mun tukea ollenkaan enää missään asioissa häntä ja eikä hän enää halua erotakkaan, vaan kohtelee mua ku paskaa täällä asunnolla ja suhdehan on tauolla nyt.

    Niin mun pitää kyllä kertoa minne oon aina menossa jos lähden kotoa pois. mutta hännen ei tarvitse kertoa mulle mitään missä käy. Sitten hypää vaan ilman sormusta joka puolella, en tiedä missä. Mutta kuulema toista miestä ei ole.

    Tosin tässä on alkanut olla jo niin paskaa itellä, ei oikein jaksa olla töissä enää ku asiat painaa koko ajan päälle, että ei oikein meinaa olla enää mitään elämän iloa itsellä tässä kun kohdellaan niin huonosti.

    Rakastan kyseistä naista enkä millään haluaisi luopua hänestä, olen tehnyt nykyään kaikki kotityöt mitä vain olen keksinyt, saan siitäkin vaan sanomista vaikka ajattelen että toisella olisi helpompaa kun hoidan kaikki pois, olen myös hakenut kukkia ja kertonut omat tunteeni monesti häntä kohtaan. Mutta ei tunnu olevan enää mitään reaktiota mun tunteisiin tai tulevaisuuden suhteen. Vaan hän pelkää että tulee kuolemaan tähän leikkaukseen joka ehkä on nyt tulossa, sekään ei ole varmaa.
    Ja hän on siskolleen puhunut minusta, että olen juuri sellainen mies jonka se haluaa ja muuten hyvä luonteinen, jopa hänen siskonsa ihmettelee että mitä se hakee tällä asiallaan.

    Mutta ei huoli mun tukea asiaan ollenkaan, jos minä sanon että ei mun pää enää kestä tätä suhdetta ja haluan että erottaisiin jo jos ei tule mitään päätöstä.

    Niin sitten hauskinta tässä tulee, että jos minä päätän sen asian niin hän lupas mennä jauhamaan kaikille mun kavereille musta sitten niin paljon paskaa että kuulema menetän nekin sitten jos päätän sen miten tän suhteen käy.

    Eli mun pitää olla vaan samankaton alla turpakiinni, en saa koskea ja jos haluan puhua asioista olen kuulema lapsellinen paska.

    Mulla oikeesti alkaa jo neuvot olemaan loppu ja pää loppu. En tiedä mitä tässä enää itsekkään halua kun on ollut jo niin raskasta tämä elämä, ainut mikä pitää selvenä ajatukset on sali. Ja nainen on mun kaverin naisen kanssa jutellut että minä oon se tässä joka yrittää keksiä eroon syitä kuulema, mutta kyllä se toisin on. Kun uhkaillaa jos minä haluan lähteä tästä jo pois, että mulla on kuulema sitten kiire toisiin kerran en jaksa odottaa tätä taukoa loppuun saakka että hän saa omansa päänsä selväksi. Tuntuu vaan että oma pää tässä menee nyt jo liika sekasin kun ei tunnu enää jalat pysyvän maassa ja muutenkin mieli ihan maissa töissä/kotona/kavereilla että meinaa tulla vaan itku jatkuvasti.

    Teksti taitaa olla aika sekava, mutta siinä tilanne tällä hetkellä. Kaikkea yksityisyys asioita en jaksa alkaa tähän kuitenkaan kirjoittamaan.

    Mitä mää tuun tekemään tän suhteen? Pelko on liian suuri jo yksin jäämiseks, mutta miettinyt sitäkin että ehkä jo ois oman pään suhteen parempi ollakkin yksin kun kunnella haukkumista joka päivä.
     
  15. D.Yates

    D.Yates

    Liittynyt:
    7.1.2004
    Viestejä:
    13 095
    Likes Received:
    732
    [​IMG]
     
  16. ya-ya

    ya-ya

    Liittynyt:
    8.3.2012
    Viestejä:
    4 681
    Likes Received:
    1 471
    Sukupuoli:
    Nainen
    Joku masennus tai kuolemanpelkokin vois saada käyttäytymään vähän erikoisemmin. Ehkä sieltä samasta paikasta missä se leikkaus tehdään, vois saada jotain keskusteluapua?
     
  17. hoyhenen_kevyt

    hoyhenen_kevyt

    Liittynyt:
    22.1.2008
    Viestejä:
    6 452
    Likes Received:
    2
    Sukupuoli:
    Mies
    IMO jos et halua erota, niim anna naiselle aikaa selvittää oma päänsä ensin. Sen jälkeen puhutte asiat halki, jos siis päätätte jatkaa. Ja kuten yllä jo ytimekkäästi todettiin, otat pallit keskusteluun mukaan, kertoen omat tunnot mikä vituttaa jne.

    Kerran teidät on rengastettu, niin yhteiset pelisäännöt sen käytöstä!
     
  18. no-body

    no-body huuhaa VIP

    Ikä:
    40
    Liittynyt:
    5.10.2004
    Viestejä:
    10 695
    Likes Received:
    2 154
    Sukupuoli:
    Mies
    Kaupunki:
    Espoo
    Päin vittuahan tuo koko homma on ja puhuminen on ainoa tapa, millä niitä asioita voi korjata. Jos toinen osapuoli ei suostu keskustelemaan, niin sitten niitä asioita ei voi korjata vaan suhde on enää paskaa sitä odotellessa, että jompikumpi uskaltaa oikeasti pistää pelin poikki. Miellyttämällä, uhrautumalla ja vaikenemalla ainoastaan mahdollistat tuon paskan syvenemisen entisestään. Noihin "taukoihin" ei kannattaisi ikinä suostua, koska yhtään toimivassa suhteessa ongelmat voidaan ratkoa ja omaakin ajatteluaikaa ottaa sitä suhdetta kyseenalaistamatta, mitä tuo tauko tarkoittaa. Näkeehän tilanteesta, että naista ei tuo suhde enää kiinnosta vittuakaan, mutta ei kai se lusikoiden jakoon pistäminen sillekään helppoa ole ja jos sille annetaan mahdollisuus olla kuin ei olisikaan parisuhteessa ja pitää sinua paskasankona, niin mikäs siinä hänen kannaltaan. Pistä nainen seinää vasten vain, että missä mennään, ja tee selväksi, että jos asioita ei ihan oikeasti saada keskusteltua auki, niin tilanne on katsottava umpikujaksi.

    Älä mieti niitä kavereita - jos ne ovat oikeasti kavereita ja niillä on jokin järki päässään, niin ne näkevät kyllä, kuka puhuu paskaa ja kuka ei. Muussa tapauksessa sietävät varmaan kadotakin elämästä.
     
  19. Zargow

    Zargow

    Liittynyt:
    3.11.2007
    Viestejä:
    13
    Likes Received:
    0
    Sehän tässä onkin ku oon kuulema se lapsellinen osapuoli jos minä haluan jutella asiat läpi, mutta ei kuulema oo mitään juteltavaa vaan mietittävää. Ja vitut sanon minä onko se miettimistä kun ilman sormusta painetaan kavereiden kanssa bilettämään ja pitämään hauskaa. Jätetään toinen ku paskakasa asunolle odottelemaan. Mutta oon nyt pari viikkoa antanut vielä aikaa miettiä, sitten itelle riittää tämä, oli se ero sitten kuinka vaikea vaan mutta ei munkaan tarvi rypeä tässä paskassa sen enempää.

    Veikkaan kans että joku masennus siihen on iskenyt kun se hylkee mut pois tukemasta ja sitten hokee sitä että parempi olla loppuelämä yksin tästä lähtien. Mutta mitä mää voin tehdä kun ei anna tukea, eikä mitään. No jos ne asiat nyt selviää ens kuun alusta ku pääsee neuvolaan käymään, saa nähdä minkämoinen järkytys sitten sieltä tulee ja mitä sitten tulee tapahtumaan.

    Ei ole ikinä näyttänyt tämä nainen tälläistä puolta itsestään sitten 5v aikana. Onneksi sentään ei vielä naimisissa olla.

    Ja ennenkun se tämän pommin pudotti niin sitä ennen vkl:na oli kekkerit meillä, niin se puhu että oltais menossa naimisiin vuonna 2015 ja sitten pamautti tämän.

    Mietin sitäkin että tuunko ikinä enää luottamaan tuohon naiseen kun tälläsen teki. Tuleeko uusi sitten viikon/2viikon/1 vuoden/5vuoden jälkeen.

    Ja oon sanonut etten tuu tätä paskaa kauaa katsomaan että sitten menee lusikat jakoon, mutta sitten jaksaa vaan uhkailla kaikella paskalla mua jos niin minä tulisin tekemään.
    Mulla on villi tunne että se haluaa vaan säpsäyttää mua jollakin tapaa, että olisin enemmän sitten pikkurillin ympärillä. Sitä en tuu kyllä enää hyväksymään.

    Ja kaverit kyllä sano että saa sitten tulla nolaamaan itsensä meille jos kerran on mennyt uhkailemaan, jos ite haluan irti tästä.
    Olen jo itse asentautunut siihen että loppu tulee, vähän se piristää että ei se elämä tähän tuu kyllä loppumaan.
     
  20. tomps123

    tomps123

    Liittynyt:
    16.4.2013
    Viestejä:
    1 199
    Likes Received:
    124
    Kaupunki:
    Kotka
    Sori nyt, mutta venailet vielä pari viikkoa muijan taukoiluja? no-body sanoi hyvin, että ei noissa taukojutuissa oikein mitään järkeä ole. Ja jos kerta tauolla ollaan, niin MOLEMMAT on sitten tauolla. Jos muija viilettää ilman sormusta bilettämässä, niin et kai sä ole millään lailla velvollinen istumaan kotona kiltisti odottamassa muijaas?

    Vaikeita asioitahan nää on, mutta niinkun edellä mainittiin, olis pallien kasvatushommia. Jos siellä naisellas on taustalla jotain vakavampaa lisääntymis/terveysjuttua tai ainakin uhkakuvaa siitä, niin tee sille viimeisen päälle selväksi, että sä kyllä autat ja tuet naistas tän asian kanssa ja olet valmis kävelemään sen helvetin raskaan polun käsi kädessä läpi. Mutta enempää et sen varjolla paskaa ota niskaasi.

    Noi lisääntymisjutut on aina helvetin vaikeita, varsinkin naisilla (puhun ihan omakohtasesta kokemuksesta), mutta täytyy niitä silti osata käsitellä myös sen kumppanin kanssa. Lisääntyminen kun nyt vaikuttaa teihin molempiin. Jos ette asiaa pysty/suostu käsittelemään, niin silloin sulla ei ole enää mitään velvollisuutta pysyä suhteessa.

    Tollaset mustamaalaamiset nyt on niin lapsellista touhua, että ihmetyttää miten edes hetkautat ajatusta ko. asialle. Niinkun edelläkin sanottiin, kyllä ne kaverit tajuaa mikä sä oot miehiäs, ei sitä kuvaa tuu tollanen vauhkoontunut mielitautinen muuttaan.

    Koittakaa nyt puhua, vaikka ammattiauttajankin kanssa, yhdessä. Työstäkää tää asia yhdessä ja hakeutukaa sen viivan samalle puolelle. Jos ette pysty yhteistuumin ongelmia työstään, niin ei silloin mitään suhdettakaan ole.
     

Jaa tämä sivu