Apua kaivataan nopeasti

jennisofiaw

Liittynyt
27.7.2015
Viestejä
11
Moi, olen 19 vuotias nuori nainen. Ongelmanani on alipaino ja siitä seurannut syömishäiriö ja ahmintahäiriö.
Mitat tällä hetkellä ovat 159cm/43,5kg.
Tiedän että painoa pitää saada ylös päin, mutta kun se on noin alas laskenut (ennen 66kg) niin pelottaa missä se näkyy.
Pyrin syömään silti 4-5krt päivässä.
Harrastan juoksua 3-5krt viikossa ja salia 2krt viikossa. Lenkkien pituus on 6-8km.

Ahmintakohtauksia saan joka kerta kun syön vähänkin karkkia ja sen jälkeen saan todella voimakkaita paniikki ja ahdistuskohtauksia.

Olen aivan sekaisin paljonko minun pitäisi saada päivässä proteiinia, hiilihydraatteja ja rasvoja. Pelkään että saan liikaa hiilareita ja ne alkavat näkyä vatsan seudulla.
Ruokavalio on gluteeniton ja laktoositon lääkärin määräyksestä.

Aamupala:
35g provena GL kaurahiutale veteen keitetty, marjoja
mandariini
muutama cashewpähkinä
kahvia maidolla

Lounas:
Nakkikeitto n.3dl
Siivu paahtoleipää (päällä kalkkunaleike, juusto, kurkku)
raejuustoa

Välipala:
Hedelmä, marjoja tai jogurtti

Päivällinen:
Jauhelihakastike, keitettyjä porkkanoita, salaattia

Iltapa:
maitorahkaa
ananasta ja mysliä

Kiitos jo etukäteen apunsa ja vinkkinsä antaneille!
 
Hei vaan! Olet varmasti ammattilaisten avun piirissä, joten tältä palstalta ei kannata hakea ruokavaliovinkkejä ennenkuin olet sairauden selättänyt.

Ilmeisesti yllä oleva ruokavalio on ravitsemusterapeutilta saatu? Kannattaa ehdottomasti nyt vain luottaa heidän ammattitaitoonsa niin saat avun ja tervehdyt. Sen jälkeen voit keskittyä sitten urheiluun ja sitä tukevaan ruokavalioon. Nyt kannattaa oikeasti hoitaa itsensä järkevällä tavalla kuntoon, koska siitä on sitten myöhemmin apua kun et sotke aineenvaihduntaasi enempää. On aivan välttämätöntä, että kun paino nousee ja pitääkin nousta(!) niin se näkyy aluksi "epämiellyttävällä" tavalla muutoksena kropassa (mm. nesteenä), mutta se tasoittuu kyllä. Tärkeintä on nyt päästä noista ahmimiskohtauksista ym. eroon ja se tulee syömällä ohjeiden mukaan riittävästi. Tsemppiä toipumiseen!
 
Ravintoterapeutilla kävin kerran. Hän antoi pelkästään lautasmallin kuvia, joten suurta hyötyä siitä ei ollut. Myös se että saanko sallia itselleni karkkia ja muita herkkuja mietityttää suuresti koska niiden syönnin jälkeen tulee kamalat morkkiskohtaukset. Ja ruoka pyörii muutenkin kokoajan mielessä. Aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä. Syömisestä on tullut pelkkä suoritus. Tämän takia myös yöunet ovat kärsineet pahasti.
 
Heitänpä tännekin vakiovastaukseni: enemmän rasvaa. Omat ahmimiskohtaukseni loppuivat, kun aloin syödä rasvaa täysin rajoittamatta, ennemminkin tarkoituksella runsaasti. Rasva rauhoittaa hermoja ja tukee hyvää hormonitoimintaa :) mikä parantaa mielialaa ja itsekontrollia
 
jennisofiaw sanoi:
Ravintoterapeutilla kävin kerran. Hän antoi pelkästään lautasmallin kuvia, joten suurta hyötyä siitä ei ollut. Myös se että saanko sallia itselleni karkkia ja muita herkkuja mietityttää suuresti koska niiden syönnin jälkeen tulee kamalat morkkiskohtaukset. Ja ruoka pyörii muutenkin kokoajan mielessä. Aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä. Syömisestä on tullut pelkkä suoritus. Tämän takia myös yöunet ovat kärsineet pahasti.
Click to expand...
Ei se elämä kaadu siihen että syöt karkkia tai muita herkkuja kerran pari viikossa. Silloin tiedät syöväsi liikaa herkkuja, jos ne kuuluu jokapäiväiseen ruokavalioon tai syöt niitä nälkään. Eli syö ensin kunnolla vaan normaalia ruokaa ja vaikka viikonloppuna pidä normaalin ruokailun lisäksi herkuttelupäivä. Turha niitä omia nahkoja on sormilla puristella ja ihmetellä että mihin nämäkin karkit nyt menee. Sulla on normaaliin painoonkin vielä matkaa, joten jatka ruokailua samalla tavalla ja vaikka enemmänkin syömällä. Siihen sit yks tai kaks herkuttelupäivää viikossa, niin ei se painon nousu varmasti ulkonäölle ja omalle mielelle pahaa tee.

Syöt kerran vielä suhteellisen puhdasta ja vähäenergiapitoista ruokaa, niin sitäkin voit syödä enemmän. Muista käyttää ruuan valmistukseen aikaa ja kokeile eri mausteita ja tee ruuanlaitosta uusi harrastus. Saat hyviä aterioita aikaan ja nauti valmistamastasi ateriasta ilman lehtiä, kirjaa, tietokoneita tai elokuvia. Näin alat varmasti nauttia siitä ruokailusta. Itse ainakin tykkään syödä ja oikein nautiskella siitä ruuasta. Ruoka on toki ihmisen polttoaine, mutta siitä voi tehdä samalla hyvää ja terveellistä.
 
Jos ja kun harrastat juoksua niin saa aika paljon vetää hiilareita että jaksaa vetää lenkit kunnolla, niin ettei kuitenkaan lihoa. Myöskään salilla et voi kehittyä, ellet syö tarpeeksi. Muista että lihakset painavat enemmän kuin läski. Ja rasvoja saa (ja pitää) myös syödä, ne hillitsevät niin ahmimiskohtauksia. Minimisuositus (hyviä) rasvoja on muistaakseni 1g/painokilo, ja mielellään vähän enemmän varsinkin jos on alipainoinen. Itse joudun välillä ihan tosissaan miettimään että saanko tarpeeksi rasvoja, kun iho oireilee heti kun rasvat on jääneet liian vähille. Voisi olla hyvä jos pääsisit jonkun ravintoneuvojan/terapeutin juttusille, voisitte yhdessä katsoa minkä verran ja mitä sun kannattaisi syödä että pysyt kunnossa ja treenit pysyy nautinnollisina.
Tsemppiä! :)
 
Täysin maallikkona ja asiaa sen kummemmin ymmärtämättä mä veikkaisin, että noi "ahmimiskohtaukset" on sun kehon epätoivoinen yritys viestiä, että tarviit enemmän energiaa ja juurikin niitä hiilareita. Jos söisit enemmän oikeaa ruokaa, luultavasti pystyisit syömään karkkia myös hallittuina määrinä. Entä voisitko kokeilla, jos ostat vaikka yhden suklaapatukan ja syöt sen, mitä tapahtuu? Siis jos saatavilla ei ole enempää ahmittavaksi?
Imo siis kuteinkin sun suurempi ongelma on liian vähäinen energian saanti; satunnaisista karkkiövreistä ei tällöin ole oikeastaan mitään haittaakaan (muuta kuin kokemasi ahdistus).

Mutta joo, ensisijaisesti mäkin pyrkisin etsimään ammattiapua, kuten säännölliset käynnit kokeneen ja syömishäiriöihin perehtyneen ravitsemusterapeutin tai personal trainerin vastaanotolla.
 
Mari91 sanoi:
Täysin maallikkona ja asiaa sen kummemmin ymmärtämättä mä veikkaisin, että noi "ahmimiskohtaukset" on sun kehon epätoivoinen yritys viestiä, että tarviit enemmän energiaa ja juurikin niitä hiilareita. Jos söisit enemmän oikeaa ruokaa, luultavasti pystyisit syömään karkkia myös hallittuina määrinä. Entä voisitko kokeilla, jos ostat vaikka yhden suklaapatukan ja syöt sen, mitä tapahtuu? Siis jos saatavilla ei ole enempää ahmittavaksi?
Imo siis kuteinkin sun suurempi ongelma on liian vähäinen energian saanti; satunnaisista karkkiövreistä ei tällöin ole oikeastaan mitään haittaakaan (muuta kuin kokemasi ahdistus).

Mutta joo, ensisijaisesti mäkin pyrkisin etsimään ammattiapua, kuten säännölliset käynnit kokeneen ja syömishäiriöihin perehtyneen ravitsemusterapeutin tai personal trainerin vastaanotolla.
Click to expand...

Syömishäiriön jälkeen keho todellakin huutaa sitä ravintoa, mutta noissa ahmimiskohtauksissa on myös monesti takana erittäin kova kieltäyminen ahmituista asioista. Tällöin tulee helposti tilanne, että "Jos nyt kerran sorruin, niin sorrutaan kunnolla". Ei ole tervettä ja pitää kauemmin kiinni syömishäiriössä, sillä noiden jälkeen seuraa monesti vielä ankarampi kuri.

Noi kyllä rauhoittuu painonnousun myötä, kun keho alkaa päästä takaisin lähemmäksi "normaalia painoaan", se henkinen puoli voi sitten jäädä päälle, siksi suosittelisinkin olemaan noudattamatta mitään ruokaohjelmia, jotka säännöstelevät mitä syö jne. Herkkuja voi ja mun mielestä kannattaakin sisällyttää ruokavalioon hieman, näin niitä oppii syömään järkeviä määriä, jotka eivät ole terveydelle haitaksi tai mielelle.

Pitkä tie tulee olemaan edessä, itse painiskellut yli 6 vuotta syömishäiriön kanssa ja vieläkin tekee välillä kovinkin vaikeaa, mutta onneksi huomattavasti paremmassa jamassa, kuin mitä on ollut. Tsemppiä vaan elämän remonttiin!
 
JPO1512 sanoi:
Syömishäiriön jälkeen keho todellakin huutaa sitä ravintoa, mutta noissa ahmimiskohtauksissa on myös monesti takana erittäin kova kieltäyminen ahmituista asioista. Tällöin tulee helposti tilanne, että "Jos nyt kerran sorruin, niin sorrutaan kunnolla". Ei ole tervettä ja pitää kauemmin kiinni syömishäiriössä, sillä noiden jälkeen seuraa monesti vielä ankarampi kuri.

Noi kyllä rauhoittuu painonnousun myötä, kun keho alkaa päästä takaisin lähemmäksi "normaalia painoaan", se henkinen puoli voi sitten jäädä päälle, siksi suosittelisinkin olemaan noudattamatta mitään ruokaohjelmia, jotka säännöstelevät mitä syö jne. Herkkuja voi ja mun mielestä kannattaakin sisällyttää ruokavalioon hieman, näin niitä oppii syömään järkeviä määriä, jotka eivät ole terveydelle haitaksi tai mielelle.

Pitkä tie tulee olemaan edessä, itse painiskellut yli 6 vuotta syömishäiriön kanssa ja vieläkin tekee välillä kovinkin vaikeaa, mutta onneksi huomattavasti paremmassa jamassa, kuin mitä on ollut. Tsemppiä vaan elämän remonttiin!
Click to expand...

Siinäpä se kun pää ei pysy mukana ja välillä se normaalikin ruoka saa ahdistumaan ja tulee olo että on syöny kun hevonen. Ja kun kerran karkkia on syönyt niin tulee heti perään olo että ilmankin olisi pärjännyt. Ja sitten saattaa tulla olo että mielummin sitten "överit kun vajarit". Ja nyt olen jutellut lääkärin kanssa ja jatkoa suunnitellaan. Ja kun olen niin kauan kieltänyt herkut yms. niin niitä on vaikea hyväksyä tai syödä. Ja vielä kun lehdet ja netti on pullollaan kaikkea laihdutus ja ravintoasioita niin pää on enemmän sekaisin. :(
 
jennisofiaw sanoi:
Siinäpä se kun pää ei pysy mukana ja välillä se normaalikin ruoka saa ahdistumaan ja tulee olo että on syöny kun hevonen. Ja kun kerran karkkia on syönyt niin tulee heti perään olo että ilmankin olisi pärjännyt. Ja sitten saattaa tulla olo että mielummin sitten "överit kun vajarit". Ja nyt olen jutellut lääkärin kanssa ja jatkoa suunnitellaan. Ja kun olen niin kauan kieltänyt herkut yms. niin niitä on vaikea hyväksyä tai syödä. Ja vielä kun lehdet ja netti on pullollaan kaikkea laihdutus ja ravintoasioita niin pää on enemmän sekaisin. :(
Click to expand...

Näinpä. Pääkoppasairaushan tää on. En tiedä lohduttaako, mutta itse kun päätin antaa itselleni luvan syödä "Roskaruokaa"/karkkia yms niin paljon kun vaan mieli teki, niin vähän aikaa niitä teki mieli, sitten meni maku niihin. Perusruoka vaan maistuu yleensä paremmin ja olo on sen syömisellä parempi. Välillä sitten herkkuja jos vaan mieli tekee. Painoa itse olen nostanut hieman päälle 13kg ja en kyllä käsitä mihin ne on menneet. Jos vielä hieman aiemmin olisin kuvitellut painavani 13kg enemmän, olisin pitänyt itseäni ihan läskinä paskana, mutta nyt kun peiliin kattoo, niin aika ruipelo tyyppi sieltä vieläkin katsoo. Ottaen huomiion, että ajoin itseni aika pahaan "ylikuntoon"/Burn-outtiin sekä liiallisella treenillä, että henkisen puolen stressillä ja huonoilla unilla, ruoalla, sekä olemattomalle levolla, niin olen erittäin yllättynyt, miten vähän lopulta rasvaa tuosta painosta tuli, vaikka treenitaukoa kovista treeneistä on joutunut pitämään huhtikuulta asti. Välillä ollut jopa vaikea uskoa, mutta pidän siitä, että en näytä enään luurangolta. Eli tosiaan rasvan kertymistä on aika turha pelätä, itselle teki vain hyvää saada sitä lisää, kroppa tuntuu toimivan paljon paremmin.

Jos osaisit verrata itseäsi realistisesti niihin, joille noi lehtiartikkelit on pääosin kirjoitettu, niin kyllä tietäisit mitä niistä ottaa opiksi omaan tekemiseen... ;)
 
Tiuskis sanoi:
Hei vaan! Olet varmasti ammattilaisten avun piirissä, joten tältä palstalta ei kannata hakea ruokavaliovinkkejä ennenkuin olet sairauden selättänyt.

Ilmeisesti yllä oleva ruokavalio on ravitsemusterapeutilta saatu? Kannattaa ehdottomasti nyt vain luottaa heidän ammattitaitoonsa niin saat avun ja tervehdyt. Sen jälkeen voit keskittyä sitten urheiluun ja sitä tukevaan ruokavalioon. Nyt kannattaa oikeasti hoitaa itsensä järkevällä tavalla kuntoon, koska siitä on sitten myöhemmin apua kun et sotke aineenvaihduntaasi enempää. On aivan välttämätöntä, että kun paino nousee ja pitääkin nousta(!) niin se näkyy aluksi "epämiellyttävällä" tavalla muutoksena kropassa (mm. nesteenä), mutta se tasoittuu kyllä. Tärkeintä on nyt päästä noista ahmimiskohtauksista ym. eroon ja se tulee syömällä ohjeiden mukaan riittävästi. Tsemppiä toipumiseen!
Click to expand...

Pakko tarttua tähän, särähtää aina vähän korvaan kun kirjotetaan tämmöstä. Palstalla on melko asiantuntevaa sakkia sekä varmasti samojen ongelmien kanssa painivia/läpikäyneitä henkilöitä. Tietty täytyy olla joku suodatin ja rivienvälistä-lukutaito. Vertaistuki ja vinkit auttavat usein ja ovat monesti tie oikealle polulle. Nää ns. ammattilaisetkin ovat paikoin joskus niin ja näin, mitä lie kirjekurssin suorittaneita yksilöitä.
 
JPO1512 sanoi:
Syömishäiriön jälkeen keho todellakin huutaa sitä ravintoa, mutta noissa ahmimiskohtauksissa on myös monesti takana erittäin kova kieltäyminen ahmituista asioista. Tällöin tulee helposti tilanne, että "Jos nyt kerran sorruin, niin sorrutaan kunnolla". Ei ole tervettä ja pitää kauemmin kiinni syömishäiriössä, sillä noiden jälkeen seuraa monesti vielä ankarampi kuri.
Click to expand...
Tarkennetaan: meinasin siis fyysistä haittaa, kun alottajalla ei kuteinkaan ole pienintäkään vaaraa lihoa liikaa. Ja pitäähän urheilijatkin tankkauspäiviä tai jotain... Kuten sanoin, pääkoppapuolesta en juurikaan ymmärrä. ;)
 
Mari91 sanoi:
Tarkennetaan: meinasin siis fyysistä haittaa, kun alottajalla ei kuteinkaan ole pienintäkään vaaraa lihoa liikaa. Ja pitäähän urheilijatkin tankkauspäiviä tai jotain... Kuten sanoin, pääkoppapuolesta en juurikaan ymmärrä. ;)
Click to expand...

Juu, ymmärsin tämän. En mäkään maininnut fyysisistä haitoista missään, omalla kohdalla tuntui vaan hyötyä moisista olevan.

Vaikka itse tän kanssa telminyt jonkin aikaa, tuntuu en siitä pääkoppa puolesta siltikään paljoa ymmärrä. Jos ymmärtäisin kaiken, ei ongelmaa olisi. Tieto lisää tuskaa ei taida tässä jutussa pitää paikkaansa. :D

Oon uusion kanssa samaa mieltä noista ammattiauttajista tavallaan. Jollain auttaa, joillain ei. Itse en kokenut hyödylliseksi mitenkään, vertaistuella ja tutustumalla muihin ihmisiin, jolla kyseinen ongelma ollut/on, olen pystynyt seuraamaan ja tutustumaan omaan käyttäymiseen eri näkökulmista myös. Ammattiauttajilla menee monesti siihen, että kerrotaan vain ulkopuolisen silmin, että on ok syödä enemän jne. Hienoa, ei se muuttanut itsellä syömistä ollenkaan. Sitten kun näin läheltä muiden ongelmasta irti pääsemistä ja joillain takaisin putoamista sain omaa käyttäytymistä raiteilleen myös. Osastolla olo sai ainakin reaktion, että ei enään koskaan takaisin, se oli itselle silmiä avaavaa, kuinka huonossa hapessa alkoi olemaan kunto.
Mutta kannattaa käydä kokeileen, mikä auttaa itselle ja mikä ei, niin yksilöllinen sairaus kuitenkin loppupelissä kyseessä.
 
uusio sanoi:
Pakko tarttua tähän, särähtää aina vähän korvaan kun kirjotetaan tämmöstä. Palstalla on melko asiantuntevaa sakkia sekä varmasti samojen ongelmien kanssa painivia/läpikäyneitä henkilöitä. Tietty täytyy olla joku suodatin ja rivienvälistä-lukutaito. Vertaistuki ja vinkit auttavat usein ja ovat monesti tie oikealle polulle. Nää ns. ammattilaisetkin ovat paikoin joskus niin ja näin, mitä lie kirjekurssin suorittaneita yksilöitä.
Click to expand...
Jokainen joka tällaisiin kyselyihin vastaa arvioi varmasti itse oman asiantuntemuksensa ko. asiassa ja ymmärtää myös olla vastaamatta jos ei ihan oikeasti tunne syömishäiriö-nimistä sairautta sen kaikessa moninaisuudessaan. Sairautta ei hoideta millään tietyllä kaavalla tai ylipäätään edes ruokavaliolla - "syö näin niin ahmiminen vähentyy / poistuu" - vaan siihen tarvitaan hyvin yksilöllistä lähestymistapaa johon (minun mielestäni siis) vain ammattilaiset pystyvät. Enkä tosiaan tarkoita mitään personal treinereitä vaan ihan syömishäiriöön erikoistuneita psykologeja, sairaanhoitajia, psykiatereja ja lääkäreitä. Esim. usein kaikki laskeminen, mittaaminen, kontrollointi on vain pahasta syömishäiriöstä kärsivälle ja siitä pitää yrittää päästä eri keinoin eroon. Tällä palstalla yleensä lasketaan makroja jne.

On eri asia neuvoa laihaa, joka haluaa lihaa luiden ympärille kuin neuvoa laihaa, jolla on psyykkisiä haasteita, jotka tulee esiin ahmintana jne. Seison edelleen sanojeni takana, mutta ymmärrän kyllä sinunkin näkökulman, etenkin vertaistuen merkityksestä ja tarpeesta. Jos syöminen on ongelmallista (= usein seurausta jostain muusta ongelmasta) niin se rivienvälistälukutaito voi olla haastavaa ja siksi en ottaisi mitään riskejä neuvomalla ihmistä parin rivin perusteella kun en tilannetta ja taustoja oikeasti tiedä ja tunne. Jokainen toki tekee itse valintansa miten näillä palstoilla toimii, joten siksi ehkä oma lausuntoni oli turhan "jyrkkä".

Edit. Ja tämä tekstini ei liittynyt enää aloituspostaajaan vaan ihan yleisenä kommenttina syömishäirikökeskusteluihin.
 
Viimeksi muokattu:
Pyöritään vakavan henkisen ongelman ympärillä, kun ruokaan suhtaudutaan pakko-oireisesti joko neuroottisesti kaloreita laskien tai kontrolli menettäen ruokaa ahmien. Aloittajakirjoittajan ongelmat ovat muualla kuin ruokavaliossa. Ahdistuneisuutta tuntee jokainen, mutta sen pitkään jatkuessa kannattaa puhua siitä läheisille ja ammattilaisauttajan kanssa. Esimerkiksi koulun tai työpaikan terveydenhuolto on tottunut aloittajakirjoittajan ongelmiin, ja he osavat auttaa tai ohjata seuraavalle ihmiselle, joka on erikoistunut ahdistuneisuusongelmiin.

Jos painaa 43,5 kiloa ja pelkää ruoan hiilihydraatteja lisäkilojen näkymisen vuoksi, on aika vaarallisella polulla. Kehonkuvan häiriö ja vääristynyt suhde ruokaan. Tälläiselle ihmiselle ei mielestäni kuulu alkaa antamaan ravintovinkkejä, varsinkaan toitottaen, että "ammattilaiset ovat jotain kirjekurssin käyneitä", ja uskotellen että vertaistuki tietää paremmin. Ihan oikeasti tekee mieli kysyä, missä todellisuudessa jotkut elävät, mutta antaapa olla. Sokea vertaistuki johtaa pahimmillaan pro-ana -tapaisiin keskustelupalstoihin. Ammattilaisavun ja vertaistuen ero on siinä, että toisen näkökulma on johonkin todistettuun tietoon (tutkinto, työkekokemus) perustuvaa ja hänellä on ammatillinen vastuu, toinen kirjoittelee omista kokemuksistaan. Pahimmillaan vertaistuki kertoo ahmimiskohtauksen hoitokeinoksi sormien laittamisen kurkkuun, kun huomion pitäisi olla oman minäkuvan hyväksymisessä ja terveen itsetunnon rakentamisessa.

Aloittajakirjoittajalle: On mukava kuulla että liikunta kiinnostaa. Harmittaa, että joudut kamppailemaan noinkin hankalien asioiden kanssa. Muista, että se ei muuta sinua ihmisenä mitenkään vaikka olisit viisi kiloa painavampi, hengität samaa ilmaa silloinkin ja painit samojen arkielämän asioiden kanssa myöhemminkin. Liikunnan ja ravinnon pitäisi olla nautinto, ei suorite. Rutiinit ovat hyviä ja liikunta sekä tasainen ruokavalio tukevat myös mielenterveyttä. Olet nuori ja sulla on koko elämä vielä edessäsi, yritä nauttia siitä ja huomata pienet arjen hyvät asiat.

Parasta jatkoa toivoen,

-Oldtime.
 
Kaikki tämä on alkanut muutaman ylimääräisen kilon pudotuksesta. Jossain vaiheessa aloin kieltämään mäkkärin ja hesen ruuat, pikkuhiljaa karkit ja kakut yms.. Nykyään pasta ja riisikin on kiellettyjä hiilarien vuoksi, eli siis olen rajoittanut normaalejakin ruokia :(. Ulkona en uskalla syödä ku en tiedä miten ruoka on valmistettu ja paljonko se sisältää kaikkea ja paljonko kaloreita siinä on. Ruoka ei maistu enää, sitä vaan kun on pakko syödä. Karkit ja muut kohtauksen aikana eivät maistu, mutta niitä on vaan pakko syödä lisää. Ja niin käy yleensä että kaikki kerralla ettei vaan jää säästöön mitään.
 
^On kyllä varsin ikävää kuultavaa. Mainiota on se, että olet itse hoksannut ettei tuo ole normaalia eikä tervettä. Siitä on hyvä alkaa tekemään töitä sen eteen että noista ajatuksista pääsee eroon. Onhan sulla ihmisiä lähelle kenen kanssa pystyt puhumaan asiasta? Kannattaa myös hakea apua terveyskeskuksesta tai esim. kouluterveydenhuollosta.

Kysyit ensimmäisessä postauksessa, että paljonko pitäisi syödä mitäkin. Nyt kun olet hieman enemmän kertonut tilanteestasi niin lähtisin siitä, että söisit säännöllisesti 3-4 h välein niin että vatsa tulee täyteen eikä nälkä vaivaa. Sun laittama ruokavalio kuulostaa muuten hyvältä, mutta siitä puuttuu elintärkeät rasvat (öljyt, kala, pähkinät, siemenet, avocado jne) ja sitten siinä on liian vähän ruokaa liikkuvalle nuorelle naiselle. Esittäisin, että kokeilisit vaikka suurinpiirtein näin tehdä pieniä petrauksia:

Aamupala: Lisää tuohon puuroon raejuustoa ja ruisleipä (tai joku gluteeniton leipä) rasvalla, juustolla, kinkulla ja kasviksilla. Näin saat hyvän startin päivään ja energiaa riittää pitkälle.

Lounas: Lisää leivälle rasvaa ja ota toinenkin leipä. Lounas on muuten köykänen ja rasvaa tarvitaan hormooneihin, aineenvaihduntaan, aivojen toimintaa jne.

Välipala: Syö nuo kaikki (eli ei "tai"). Välipalalla on hyvä olla jotain proteiinipitoista myös, jotta nälkä pysyy paremmin loitolla.

Päivällinen: Perunaa tai pastaa lisäksi. Hiilarit ovat polttoaine liikunnalle.

Iltapala: Hyvä! Ja jos on nälkä niin syö lisää. Nälkäistä ei nukuta :) Uskon, että kun teet nuo pienet parannukset niin alat itsekin tuntemaan energisempää oloa. Ehkä se motivoi jatkamaan terveemmällä tiellä. Tsemppiä!
 
Back
Ylös Bottom