Kopioin ja liitän tähän Jussi Riekin kirjoituksen joka hieman sivuaa aihetta:
Kaloriteoria
Kaloriteoriasta vääntäminen on mennyt hiukan liian yksioikoiseksi puolin ja toisin. Pohjimmiltaan kaloriteoriassa on kyse termodynamiikan energian säilymislaista. Tällä tarkoitetaan sitä, ettei energiaa voida luoda tai hävittää, vaan ainoastaan muuttaa muodosta toiseen. Suljetun systeemin alkuenergian ja loppuenergian erotus on systeemin tekemä työ.
Kehon rasvakudos sisältää noin 7-8 kcal grammaa kohden. Syömällä minimaaliset 80 kcal ylimääräistä joka päivä johtaisi siis siihen, että ihminen lihoo noin 3,8 kg joka vuosi. Sama pätee tietysti myös käänteisesti. Maalaisjärki kertoo kuitenkin nopeasti, ettei näin karkea laskutoimitus päde biologisessa järjestelmässä. Moni meistä syö mitä tykkää ja milloin tykkää ja säilyttää silti täysin saman kehonpainon vuosien tai jopa vuosikymmenien ajan. Ihmiskeholla on oma tapansa hallita energian kulutusta ja varastointia.
Yleisesti ottaen aineenvaihduntaa määrittävät hormonit. Esimerkiksi energiatasapainoa säätelevän leptiinin tasot laskevat laihduttamisen myötä, mikä voi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, kuinka ja mihin energiaa elimistössä käytetään. Moni meistä on myös jollain tapaa “metabolisesti rikki”. Tällä tarkoitan esimerkiksi insuliini-/leptiiniresistenssiä, joka varmasti vaikuttaa myös energiatasapainon hallintaan. Lisäksi moni meistä kamppailee suolistoflooran hyvinvoinnin kanssa, mikä vaikuttaa omalta osaltaan siihen, kuinka ravinto yleensäkään imeytyy.
Näiden lukuisten muuttujien lisäksi tulevat sitten metaboliareitit ja termiset efektit. Keho käsittelee ravinteita hyvin monimutkaisella tavalla, eikä yksinkertaisella erotuksella useinkaan kyetä laskemaan kalorien kohtaloa.
Tarkoittaako tämä siis ettei kaloriteoria päde? Ei varsinaisesti. Tämä tarkoittaa ainoastaan sitä, ettei kalorien laskeminen ole lukuisten muuttujien vuoksi käytännöllinen tapa hallita ravinnon määrää.
