Itel ei noi karkit nii pahasti ku prodejuoma on nii kermasen makusta jo ^^ mut rasvanen mättö.. joka päivä näkee märkiä unia jostai riisipiirakoista meetwurstin kanssa ja juustoa päälle ;Kuola.... tai kunno karvakäden vääntämä lötsä (pitsa) siitä tulikin mielee tänään taas ruoaksi kuivaa riisiä ja kanaa -_-'' Siis diettia pukkaa :D
Ehdottomasti vaikeinta on syödä tarpeeksi (hyvää) rasvaa. Sitä jotenkin on tottunut ns. "terveelliseen" ruokavalioon, jossa rasvaa kartetaan kaikin keinoin.
Touchy subject.. paras kun ei liikaa ajattele niitä kiellettyjä herkkuja. Ihan kaikki roskaruoka noin yleisesti on mun sydäntä lähellä, mutta maitotuotteista turhien sokerien takia luopuminen (aiemmin jäätelöt, nyt luonnonjogurtti ja rahka) kirpaisi eniten.
Mun ei ole oikeastaan ollut vaikea luopua mistään, mutta esim. kouluruokailut ovat äärimmäisen hankalia tilanteita. Jos on ruokana vaikka jotain tosi perunapitoista keittoa + sämpylöitä + kurkkua, niistä voin syödä pelkästään kurkkua. Ei mua niinkään haittaa se pelkän kurkun syönti, mutta sitä on ärsyttävä selitellä kaikille. Plus että ihmisillä on yleensä harvinaisen vahvat mielipiteet juuri niistä asioista, mistä he eivät tiedä yhtään mitään...
mulle on ollut vaikeinta luopua leivästä ja perunasta. elän reissuelämää ja ajaessa pitkiä matkoja joka päivä on ajoittain aika hankalaa syödä "henkisesti hyvin" huoltoasemasapuskoilla.
AINA, joka päivä, tekisi mieli ottaa lihan kanssa niitä perunoita tai valita siitä noutopöydästä salaatin ja liha-annoksen sijaan se kinkkukiusaus tai lohipasta. se on tosi tosi hankalaa.
Karkit, pikasafkat, sipsit ym jäi kokonaan kun alotin kunnon bulkkimätöt Ei sinänsä minkään periaatteen takia vaan ei vaan tee ikinä oikeasti mieli. Mielummin vetää vaikka sen ehrmannin. Vaikeinta on varmaan saada joka päivä tarpeeksi kaloreita ilman noita "apuvälineitä." Ja omega 3:sta ja 6:sta ja antioksidantteja pitäis kyllä saada lisää saada lisää...
Mistään yksittäisestä ruoka-aineesta luopuminen ei ole vaikeaa, mutta psykologisesti on vaikeaa jos pitää syödä sääntöjen mukaan. Täydelliset kiellot ja kurinalaisuus tuntuvat luonnottomilta ja pääkoppa sotii niitä vastaan. En tiedä onko miehillä sama tilanne, mutta tuntuu että naisilla (myös minulla, valitettavasti) tulee syömiseen helposti häiriöpiirteitä. Kumma kyllä, painon ja peilikuvan kanssa ei ole mitään ongelmia silloin kun syö nälän ja omien mielihalujen mukaan...
Itselle on tullut tavaksi juoda lasillinen viinia illallisen kanssa (noin neljänä päivänä viikossa) ja siitä on tähän asti ollut vaikea luopua. Oon huomaavinani, että kun illalla juo edes sen yhden lasillisen, niin paino ei putoa vaikka kalorit selvästi miinuksella (en tiedä sitten aiheuttaako se vaan aamuksi nestepöhöä). Karkeista ynm. kieltäytyminen ei oo ikinä ollu ongelma.
Mulle ei kyllä oikeastaan aluksi ollut vaikeuksia luopua mistään, mutta kuten joku järkevä jo mainitsi, että kun niitä syrjähyppyjä syömisessä alkaa tulla esim. pizza/kebab/sipsit yms. niin sitä enempi alkaa tekemään niitä mieli! Eli vaikeudet syntyy juuri tällaisten huonosti syötyjen päivien jälkeen, että saa itsestään jälleen niskasta kiinni ja palaa takaisin normaalille terveelliselle ruualle.