Olen miettinyt, että jokin tällainen on itselle varmaan aika luontainen rytmi: Joskus opettelin syömään arkena aamupalan vaikkei se oikein maistunutkaan. Arkiaamupalasta huolimatta olen viime vuodet syönyt viikonloppuisin ensimmäisen aterian usein vasta alkuiltapäivästä, koska olen voinut mennä "omalla" rytmillä.
Päätin nyt sitten ihan vartavasten kokeilla tätä systeemiä.
Luin ketjua alusta, keskeltä ja lopusta ja menin n. pari viikkoa 16/8-rytmillä, välillä syömisikkuna oli lyhyempikin.
Raportoin samoja tuloksia kuin jotkut tässä ketjussa: Nälkäkiukku on oikeastaan poistunut arjesta. Ei tule kiukkua, kun ei ole tarve syödä koko ajan. On ollut myös mukava jatkaa jo aiemmin hyväksi hyväksi havaittua tapaa syödä iltapainotteisesti; näin uniongelmaisena se on auttanut nukahtamaan.
Kehon koostumuksesta en tiedä, en ole seurannut. Pointti tässä onkin ollut vain kokeilla, miten sopii itselle ja hyvin tuntuu sopivan ainakin näin, kun en ole ollut innokas salillakävijä.
Nyt mietin tätä sitten oman liikkumisen ja rytmityksen näkökulmasta.
Olen jo aiemmin havainnut, että minulle sopii vallan mainiosti liikkua heti aamulla tyhjällä vatsalla. Se, että opettelin pari vuotta sitten menemään salille seitsemän aikaan aamusta oli varmaankin parasta, mitä olen ikinä tehnyt ajanhallinnalleni.

Edelleen tarkoitus jatkaa samaa, arkena siis, eli kyseessä on pari-kolme päivää viikosta. Luonnollisesti haluaisin syödä heti pian tuon aamuliikunnan jälkeen mutta sitten ensimmäinen ateria ei olisi puolenpäivän aikaan vaan jo n. yhdeksän aikaan aamulla.
Näin kuntoliikkujan näkökulmasta tai kokonaisuuden kannalta ei varmastikaan ole suurta merkitystä sillä, jos parina päivänä viikossa paastoaminen jää olemattomiin?
(En voi/halua aikaistaa iltasyömisiä merkittävästi, koska tosiaan maha täynnä tulee uni mukavammin.)
En ainakaan itse veikkaisi että on mitään merkitystä? Korjatkaa viisaammat.
