Taitaa olla kaksi pääsyytä tähän hitauteen. Rahoitus ja takaisinmaksuaika ja -varmuus.
Aseteollisuuden yrityksillä on länsimaissa vaikea saada pankkilainaa, koska niillä on matala ESG-indeksi. Tämän indeksin pihvihän käytännön tasolle purettuna on se, kuinka tarkasti ja kuinka laajasti yritys toteuttaa vihervasemmistolaista ideologiaa ja arvoja toiminnassaan. Aseteollisuuden ideologia ei ihan mätsää vihervasemmistolaisuuteen, joten ESG-indeksi jää matalaksi ja rahoituksen saaminen pankeilta on vaikeaa.
Toinen haaste on, jotta ennen kuin investointipäätös tehdään, pitäisi saada riittävät sitoumukset valtiota, että tuotanto saadaan myytyä niille, jotta sijoittajat saavat vastinetta sijoitukselleen halutussa ajassa. Tässä on kaiketi ollut pieniä ongelmia myös.
Venäjällähän aseteollisuus vissiin perustuu valtiokapitalismiin, joten vastaavia ongelmia ole.
Jos pitäisi jotain veikata niin kulutus on tuotantoakin valtavampaa, jonka takia tarvitaan täydennystä Iranista ja P-K:sta. Ehkä suunnitelma on tuhota Ukrainan sähkön- ja lämmöntuotanto siihen pisteeseen, että se aiheuttaa siviiliväestölle humanitäärisen kriisin talvella.