Artosta huokuu jotain sellaista tunnetta, jota luulen olleen paljon vanhemman sukupolven kehonrakentajissa 80-90 -luvulla. Sellainen arvostus ja kunnioitus tuntuu olevan päällimmäinen tunne kun katson Arton tapaa puhua ja kertoa harrastuksestaan.
Kaikinpuolin upea juttu, että Arto on tullut julkisuuteen - miten paljonkaan hänen kaltaisia (ei ehkä ketään) hiljaisia suorittajia Suomessa oli tai on, hänen ikäpolvestaan? Ehkä emme koskaan saa tietää.