Tässä kai yritetäänkin käydä keskustelua siitä, mitkä asiat kenenkin mielestä ovat tarpeellisia ja mitkä eivät. Tässä threadissä enemmistön mielipide näyttää olevan, että uskonnon harjoittamista ei tarvitsisi tukea julkisista varoista. Urheilulla ja kulttuurilla on selvästi osoitettavissa olevia hyötyjä kansanterveydelle (tai no, anakin urheilulla on). Minä ja monet muut täällä ovat sitä mieltä, että vastaavia hyötyjä ei seuraa uskonnoista. Eli toivomme yleisen mielipiteen tältä osin muuttuvan, koska se mielestämme olisi perusteltua.
Elän käsityksessä, että kirkon tekemästä työstä on hyötyjä kansanterveydelle. Usko ja se omanarvon tunne jota kirkon toiminnassa saa, ovat lääkkeet. Se on hengenkulttuuria vähän samalla tavalla kuin yhteiskunnan tukema kulttuuri.
Asiaa sopisi tutkia.
Kansanterveys ei mielestäni ole ainoa peruste tukea erinäistä toimintaa. Kirkon osalta katson hyväksi perusteeksi onnen tuottamisen ihmisille. Arvot joita tuella ajetaan ovat muutenkin moninaiset. Esimerkiksi urheilun tukemisella kai osin haetaan yhtenäisyyttä (kansallistunnetta).
Minusta olisi periaatteen vuoksi parempi, jos kirkko laskuttaisi valtiolta todellisten kulujensa mukaan esim. väestörekisterin pitämisestä yms. koituvat kulut. Vielä parempi olisi, jos kirkko ei näitä asioita hoitaisi, vaan ne hoidettaisiin aina valtion puolesta (eivät urheiluseuratkaan toimita vihkimisiä). Kaikista paras vaihtoehto olisi, että ihmiset eivät edes haluaisi pappia jorisemaan juhliinsa; voisivat nekin pullasorsat mennä oikeisiin töihin. :whip: (jos joku täällä on pappi, niin sori)
Ihmiset ei halua urheiluseurojen toimittavan vihkimisiä. Kirkon osalta on toisin. Demokratiaa, tämäkin voi joskus muuttua.
Mun vaimo on pappi (kun ihastuin luulin, että se on ateisti, kun se oli et:ssä*) No, en voi loukkaantua vaimon puolesta. Mieleeni tulee monien muiden ammattiryhmien edustajat, joiden soisi menevän oikeisiin töihin. Ja onhan se oikeasti vähän hassu ammatti.
Kirkon toiminnan painouksia arvostellaan vain vastauksena siihen, kun kirkkoa puolustellaan sillä perusteella, että se tekee hyväntekeväisyyttä.
Painottaisin tässä sitä, että hyväntekeväisyys voi olla nähdäkseni muutakin kuin rahan tai tavaran jakamista. Sanotaan sitä vaikka henkiseksi hyväntekeväisyydeksi. Nähdäkseni ei voi kiistää, etteikö ihminen hyötyisi muustakin kuin rahasta.
On kyllä totta, että ihmisten hyvinvointia edistävää toimintaa tuetaan ja pitääkin tukea julkisista varoista. Saavathan esim. itämaisten kamppailulajien seuratkin tukea ainakin harjoittelutilojen muodossa (niitä vuokrataan seuroille usein alle omakustannehinnan), vaikka näiden lajien parissa toisinaan opetetaan uskontoon verrattavaa humpuukia ties mistä energiavirroista. En siis pidä mitenkään mahdottomana, että osa kirkon toiminnasta voisi ansaitakin julkista tukea. Nämä rahat tulisi kuitenkin osoittaa kohdistetusti nimen omaan yleishyödylliseen toimintaan, eikä maksaa kirkolle tukea ilman vaatimuksia sen käytöstä. Tällaista yleishyödyllistä toimintaa voisi olla esim. nuoriso- ja mielenterveystyö sillä edellytyksellä, että siihen ei sisälly yrityksiä käännyttää ihmisiä uskontoon.
Usko ja hengelliset tarpeet ovat varsin yleisiä ihmisille. Lisäksi ne tarjoavat monelle tien pois huonosta elämästä. Siinä sitä yleishyödyllisyyttä. Mitään sellaista toimintaa ei löydy, missä yleishyödyllisyys tarkoittaisi sitä, että kaikki hyötyy ja kaikki hyväksyy. Esimerkiksi mun mielestä noi itämaiset kamppailulajit on vähän hölmöjä. Ne rituaalit on naurettavia ja mun mielestäni kannattaisi irtautua lajin kahleista valiten vain tehokkaimmat tekniikat (siihen päälle tietenkin joku laji, jossa ei ole iskuja), mutta koska jotkut ihmiset tykkää niin ihan hyvä, että niitä tuetaan urheiluna.
Yhteiskunnan jakamilla rahoilla ajetaan muuten monenlaisia muitakin arvoja (enimmäkseen poliittisia) pitäisikö siitäkin päästä eroon, vai onko uskonto erikoistapaus?
*Oikeasti olisin ihastunut, vaikka olisin tiennytkin.