- Liittynyt
- 22.7.2010
- Viestejä
- 50
En tiiä onko nyt oikea thriidi kysyä mutta kysynpä kuitenkin [emoji14]. Nyt taas armeijan suoman tauon jälkeen aloittelin uudestaan lenkkeilyä ja nyt kun on sykemittarikin, niin vähän taas oli mielenkiintoista puuhaa... kysymykseni on se, että meneekö tottumattomuuden piikkiin kun 5min suht rauhallisen juoksun jälkeen syke oli +180? Ennen inttiä 2014 keväällä tuli enemmänkin juoksenneltua ja nyt viimeksi helmikuussa cooperissa 2500m järjettömissä olosuhteissa (räntämyrskyssä, hirveässä tuulessa, liukkaalla radalla ja väärin mitatulla radan pituudella), ja sitten kun alkoi vetää intervalleja niin tein 6x30s intervallia 1,5min kävelypalautuksella ja sykemittari näytti keskisykkeeksi 170 ja maksimiksi 197. Eli paraneeko arvot tuosta kunnon kehittymisen mukaan vai vaikuttaako huonolta?
En ole todellakaan juoksuammattilainen, mutta seuraavat ovat niitä tipsejä joita on matkan varrella itse tullut noudateltua. Saa siis korjata!
Stoorisi muistuttaa hyvin paljon omaani sillä erotuksella, että lähdin armeijan jälkeen hieromaan peruskuntoa ylös epätoivoisesti samaan aikaan tupakoiden ja noudattaen tosi epäterveellistä sekä epäsäännöllistä ruokavaliota. Yllättäen tulokset eivät kasvaneet ihan toivotulla tavalla. Tilanne sittemmin muuttunut tupakoinnin lopettamisen ja pienehkön elämäntaparemontin myötä. Tuloksetkin luonnollisesti siinä samalla.
Mutta asiaan; jokaisen ihmisen syke on henkilökohtainen, ei pidä tuijottaa liikaa mittarilukemia. Joillain ihmisillä se syke pompsahtaa herkästi korkeammalle kuin toisilla, vaikka fiilis itsessään ei olisi sen mukainen mitä mittari antaa ilmi. Sykelukemaa tärkemmäksi mittariksi on, yleispätevän ohjeenkin mukaan, hiotunut ihan vain "yleisfiilis". Se kertoo mennäänkö liian lujalla vauhdilla ja/tai sykkeillä. Jos pystyy juoksulenkin aikana puhumaan ilman suurempia vaikeuksia lenkkikumppanin kanssa, niin syke on hyvä.
Noh, itse tuuduttauduin pitkään tähän ns. yleispätevään ohjeeseen ja tuntui jokseenkin ihmeelliseltä tai oudolta, kun ne sykkeet ei silti lähtenyt millään laskemaan vaikka kunto sinällään kasvoi ja lenkit pitenivät. Tähän sain ohjeeksi juosta suurimman osan viikon aikaisista juoksulenkeistä "peruskestävyys" sykealueella. Eli ainakin kolme lenkkiä viidestä per viikko, yli 40min, PK-sykealueella. Tämä peruskestävyys-sykealue on muistaakseni 60-75% maksimisykkeistä. Helppo seurata, kun sinulta löytyy mittari. Sitä oli itsellä ilmeisesti keho ja sydän vain tottunut näihin reipasvauhtisiin vetoihin jossa sykkeet oli korkealla kun puhuminenkin sujui ilman ongelmia vaikka sykeet katossa? Tiedä häntä..
Siitä se syke sitten pikkuhiljaa lähti tulemaan alaspäin. Itse olen huomannut noiden peruskestävyyslenkkien vaikuttaneen ennen kaikkea siihen kuinka nopeasti korkea syke tulee alas hiljennettäessä vauhtia. Esimerkiksi intervallivetojenkin välissä sykkeet tulee huomattavasti nopeammin alas kuin aikaisemmin. Se voi alkuun tuntua turhauttavalta juosta hissunkissun, varsinkin jos on aikaisemmin tottunut pitämään reipasta vauhtia yllä, mutta se kannattaa. Peruskestävyys on vähän kuin talon perusta sille juoksukunnolle.
Kannattaa ehkä ihan alkuun hetken aikaa karttaa noita ärhäköitä, intervallivetoja muutenkin. Lähinnä loukkaantumisriskiä silmällä pitäen. Tietenkin jos harjoittelusi tavoite on tukea jotain vauhtikestävyyttä vaativaa jotain toista urheilulajia, niin sitten asia erikseen. Mutta jos harrastat vain juoksua niin, kyllä ne intervallivedot voi myöhemminkin ottaa juoksuohjelmaan mukaan. Hyvä saada ensin se juoksukunto itsessään kondikseen. Intervallivedot lisäävät toki sitä juoksunopeutta ja vaihtelukin juoksulenkeissä virkistää.
Itse olen tehnyt niin, että se palautusväli on puolet lyhyempi kuin se itse intervalliveto. Eli 400m intervallia - 200m palautusta tai 2min intervallia ja 1min palautusta jne. Mutta tähän on varmasti parempaa faktaa netistä tarjolla. Ja varmasti kuten kaikessa muussakin erilainen toimintatapa vaikuttaa kehoon eri tavalla. Voisi kuvitella, että jos juoksuharrastus tukee esimerkiksi jalkapallon harrastamista, jossa nopeusominaisuuksilla on iso merkitys, niin ne vedot voi huoletta olla paljon lyhyempiä kuin itse palautus. Intervallista vielä sen verran, että ainakin omat penikat säästyivät monelta ylimääräiseltä (turhalta) lepopäivältä kun otin ne vasta myöhemmin mukaan. Alkuun taistelin nimittäin pitkään penikkaongelmien kanssa. Muistaakseni alkuun kun kaipasin sykkeitä korkeammalle nostin juoksunopeutta hiljalleen lenkin loppua kohden, ilman varsinaisia repäisyjä. Esim. viimeinen 500m pikkuhiljaa nopeutta nostaen kohti maalia. Kyllä ne sykkeet siellä lähellä maksimia silloinkin olivat. Ja muista intervallipäivinä aina kohtuullinen alkulämmittelyhölkkä 5-10min ja lenkin loppuun samanlainen palautushölkkä, PK-sykkeillä.
Ainiin, ja noista penikoista vielä jos jollain sattuu sitä vaivaa olemaan. Itse kun olin +20kg ylipainoinen juoksuharrastuksen aloittaessani, niin penikat oli aina ihan p*skana ihan vain liian kovan harjoittelutehon takia. Eli se vauhti alkuun ihan suosiolla matalalle! Taisin 2v aikana aloittaa juoksuharrastuksen n. kymmenisen kertaa aina alusta kun penikat rikki ja tauko venyi välissä liian pitkäksi. Itselläni auttaa nykyään lenkin alussa lyhyet venytykset pohkeisiin. Sekä lenkinjälkeiset venytykset muistakaa tietysti, aina! Nykyään ei penikkavaivoja. Tosin on se painokin pudonnut.
), ja sitten kun alkoi vetää intervalleja niin tein 6x30s intervallia 1,5min kävelypalautuksella ja sykemittari näytti keskisykkeeksi 170 ja maksimiksi 197. Eli paraneeko arvot tuosta kunnon kehittymisen mukaan vai vaikuttaako huonolta?