Kädenvääntöä Bulgarialaisittain.
Kerrotaan nyt ensin että tää koko matka oli vähällä jäädä tekemättä. Jo pidemmän aikaa oli kehossa ollu kaikenlaisia kolotuksia ja jumeja, voimatasot ei olleet entisellään ja motivaatiokin vähän hukassa. Tuntu hullulta lähteä maahan jossa tunnetusti väännetään joka päivä, kun tuo ihan normiharjoittelukin oli vähän niin ja näin.
Mut tilaisuus oli liian hyvä jättää käyttämättä.
Mulle selvisi vasta ensimmäisten iltatreenien jälkeen että siellä väänetäänkin 2x päivässä

klo13 oli päivätreenit ulkona ja klo 19 iltareenit salilla.
Jokaisen harjoituksen kesto oli reilun 2 tuntia, joskus paikalliset ei ollu koko aikaa läsnä mut itse olin siellä koko sen ajan mitä "valmentaja " Krasimir Kostadinov oli.
Suomalaisille tuttua "sparrivääntöä" tapahtui myös koska pojat nyt on poikia ja se on kivaa, mutta valtaosaltaan harjoittelu oli nimenomaan sitä. Harjoittelua.
Harjoittelussa korostettiin hyviä vääntöasentoja ja lyhyitä suorituksia. Negatiivisia toistoja tuli otettua ihan loputon määrä.
Maanantai ja tiistai tuntuivat jo aika rankoilta ja aloittelijoille tutut hermokivut alkoivat vaivata treenien aikana. Pikku levolla ne kuitenkin laantuivat pois.
Kuten jo aiemmin mainitsin, keskiviikkona oli vasurin annettava periksi. Hauiksen ulkosyrjällä tuntui sellaista jomotusta että pelkäsin jotain oikeasti hajoavan

Skippasin siis päivätreenit vasurilla mutta palasin kiltisti ruotuun molemmin käsin sitten illalla. Outoo miten voit muutamassa tunnissa palautuu tollee että taas pystyykin
Treeni oli erittäin voimapainotteista. Klassiseen voimaa vai tekniikkaa, kysymykseen vastattiin ensin pelkällä kevyellä naurulla
Sitten ilmoitettiin että noin 90% on kyse voimasta. Jotkut jaottelivat sen jäljellä olevan 10% vielä 5% tekniikkaan ja 5% räjähtävyyteen.Yksi halusi korostaa lajin kamppailuaspektia.
Teknisestä puolesta kuitenkin tarttui seuraava opinkappale. "Go in the hook, or top roll, this thing in between is nothing. "
Iso osa ajasta käytettiinkin erityisesti mun vasurin hookkitekniikan hiomiseen. Luulen hoksanneeni miten se kuuluu tehdä mutta aika näyttää...
Huonoja vääntöasentoja siellä paheksuttiin ja erityisesti ilman rannetta vääntämistä pidettiin ajanhukkana. Jos vastustaja sai täyden käsikontrollin, tuli vääntö lopettaa ja yrittää uudestaan tai levättävä.
Torstai jäi viimeiseksi vääntöpäiväksi koska perjantaille osui se "lepopäivä" ja lauantai oli jo varattu kotimatkan aloitukseen.
Perjantaina kävin vielä salilla fiilistelemässä ja tuntemukset siellä ovat syy miksi halusin alussa kertoa harjoittelun haasteista kotona. Hermokivut olivat läsnä ja olkapäät aivan lopussa. En kokenut olevani juuri minkäänmoisessa vääntökunnossa. Mutta Suomessa vaivanneet kyynärpää yms vaivat loistivat poissaolollaan
Vähintään hämmentävää mutta jostain syystä näin oli
Kaikenkaikkiaan antaisin kokemukselle arvosanan 4.5/5
Mielenkiintoista nähdä mille tuntuu kun palaa vääntöpöytään täällä Suomessa. Krasi vannoi että olisin vahvistunu

Esittäkää kysymyksiä kun tästä jäi kuitenkin jotain pois