Karkista eroon (kokemuksia)

Itse en karkkia osta, mutta tyttöystävä sitä kantaakin kotiin sit suuremmissa määrin. Siitä sit välillä nappaan palan suklaata, mutta en muista milloin olis mennyt eli 300 kalorin edestä karkkeja. Varmaan joskus 2kk sitten viimeeks.
 
Vähähiilarinen dieetti auttaa makeanhimoon. Ei tarvi kauaakaan olla ilman makeisia, niin niitä ei enää kaipaa ja lopulta ne maistuukin ihan yli-ällöltä.
Protskun määränhän on kanssa puhuttu vaikuttavan makeanhimoon, mutta uskoisin että sitä pakkislaiset saa ihan tarpeeksi :D
 
Pekkaniska sanoi:
Kromi on varmaan tehokkain plasebo ikinä. Tämä kuuluisa makeanhimon poistaja. Jos on kyse aineesta jonka teoriassakin pitäisi vain EHKÄ vähentää makeanhimoa niin kyllä taikauskoisella toimii kuin häkä.
Click to expand...

Olen jo pitkään herkutellut melkein päivittäin kun on jatkuvasti tarve napostella jotain hyvää. Yleensä tilanne on se että jotain tekee mieli mutta ei keksi että mitä ja yleensä tuleekin napattua pakaste pizza tai sipsi pussi matkaan. No ostin kromia pari viikkoa sitten vähän epäluuloisena. Ostin tuota tehokkaampaa 200 mikrogrammasta ja eipä ole mitään makean himoa ollut. Nälkääkin on helpompi sietää kun ei pyöri ruoka niin mielessä. Tässähän vois yrittää vähän painoa pudottaa kun pidempi vapaa alkaa. Katsotaan kauanko tehoa riittää.:)
 
Ei oo tehny juuri yhtään mieli karkkia sen jälkeen kun aloin syödä CLA-kromia. Silloin kun tekee mieli niin keitän pastaa tai riisiä ja rouskutan odotellessa porkkanaa tai hedelmää.
 
Olin yli puoli vuotta syömättä karkkia tai sokeriherkkuja yleensäkään. En muista tarkkaan kuinka kauan siinä meni, mutta vähän aikaa kun oli erossa karkista niin ei oikeasti edes tehnyt mieli enää.

Tuo vaati ainakin mulla totaalikieltäytymistä...

Nykyään karkkia silloin tällöin.
 
Jaaniin, kromin unohdinkin mainita. Itsekin kromia muutaman kerran käyttäny ja en sitten tiedä onko tosiaan placebo, mutta hyvin tuntuu toimivan kun vaan muistaa tabletit ottaa ;)
 
Ei tuota placeboefektiä kannata turhaa kieltää. Sehän on monissa tapauksissa erittäin ratkaiseva. Jos pystyy saamaan sillä vaikutuksia aikaan niin sehän riittää. On se sitten lääkkeen/lisäravinteen tuoma asia, tai placebon. Pääasia että jokin toimii.
 
Minä olin kanssa tosi tosi koukussa karkkeihin vielä muutama kuukaus sitten, pahinta oli aina ruuan jälkeen, sillon vaan ei voinu olla syömättä niitä. Mut tein sillein fiksusti, että vaihdoin karkit danoninoon, paljon terveellisempiä, eikä tule syötyä kun se 50g purkki kerralla. Se vie loistavasti sen makeenhimon, enkä nyt edes muista millon viimeks olisin syöny karkkia. :) Kannattaa kokeilla.
 
Karkista eroon pääset sillä, että syöt vaikka sipsejä ;)

Pähkinät toimii myös. ja popcorn.
 
Olin ala-asteen aikana 4 vuotta syömättä karkkia kun iskä lupasi maksaa 20markkaa kuussa. No vuoden päästä ei enää maksanukkaan, mutta halusin jatkaa ennätystä. Jollakin porkkanalla olisi ehkä ihan hyvä lopettaa, mutta sen löytäminen voi olla vaikeampaa.
 
Olen sokerihiiri ja inhoan sitä:eek:

Minulla on oikeastaan tasan kaksi vaihtoehtoa: paljon karkkia tai nollatoleranssi. Nyt olen valinnut jälkimmäisen ja ihan hyvin on toiminut taas muutaman viikon. Karkinhimo vähenee koko ajan. Joskus olin puolitoista vuotta karkkia syömättä eikä siinäkään loppujen lopuksi enää suuria ongelmia ollut. Kannattaa kyllä kokeilla. Eihän kyse loppujen lopuksi ole kuin itsehillinnästä. Ja kauppaan kyllä ei kannata nälkäisenä mennä. Pähkinät ovat aika hyvä korvike, tosin niitäkin kohtuudella. Eikä ehkä kannata suolattuina syödä.

Leivonnaiset ovat myös suuri heikkous joten niiden kanssakin pidän tiukkaa rajaa. Sallin yhden keksin yhtä kahvikuppia kohden. Se herkästi siitä lipsahtaa kohtuuttomuuksiin, jos syön enemmän. Tykkään nimittäin leipoa ja aiemmin kun jotain makeaa tuli pöyräytettyä, niin saattoi olla että siinä kokonainen piirakka tai kakku hurahti kahdessa vuorokaudessa:dance: Ällöttävää.
Syytän hormoneita. Eihän se vika korvien välissä ole:whip:
 
jos olet niinkuin minä, eli ainakun kaupassa käyt, niin karkkihyllyllä tulee käytyä, ostat siinä patukan pari tai enemmänkin, niin heti kun pääset kotiin laita patukat johonkin boksiin ja säilytä siellä cheattipäivään asti, tuo toimii ainakin mulla hyvin
 
Mulla ainakin toimii se, että kun tekee ruokaa niin panostaa siihen kunnolla ja tekee siitä niin hyvää, että ei tarvitse karkkia. Eli ei mitään tonnikalaa suoraan purkista vaan tekee vaikka tonnikalasalaattia ja kaurapuuron sekaan sujauttaa vähän banaania ja tätä rataa. Mutta sitten tietysti pitää noi ruokien ravintoarvot kohdallaan ja valmistaa terveellisiä ruokia. Ei vaan tee edes mieli karkkia. Ja sitten kun joskus tekee niin käyn vain ostamassa 100g salmiakkia ja sillä pärjääkin pari seuraavaa kuukautta :)
 
Syö joka aterialla vatsansa täyteen toimii ainakin mulla. Ja jos aterialla vuorossa esim. pelkkä prode drinkki, mikä ei pidä nälkää niin hyvin niin syö vaikka puol kiloa hedelmiä/marjoja/vihanneksia niin varmana lähtee nälkä eikä tee enää mieli mitään. Samaa kikkaa käytän lämpimiin ruokiin. Perus lämmin ateria sisältää mulla n.200g lihaa ja riisiä/pastaa 50-100g, jos nälkä kuitenkin on suuri niin sekaan
wokki/pakaste vihanneksia niin paljon, että napa ruksaa:D. Ja jälkkäriks sokeroimatonta mehukeittoa 100kcal/1kg:kuola: ja perään vielä etelän hetelmiä.

Hermesetas makeutus aine on kanssa aika kunkku ratkasu kun tekee rahkamössöjä tms. Oma feivoritti pirtelö: 1prk maitorahkaa (+1prk viiliä jos on kova nälkä 40kcal/100g) + maitoa/mehukeittoa + pakaste mansikoita/mustikoita ja sitten hermesetasta niin paljon kuin uskaltaa laittaa ja eikun blenderiin. Helppo lisätä myös kaurahiutaleita jos haluaa hiilaria. Niin ja toi hermesetas makeutusaine (ite käytän nestemäistä) sisältää 0kcal!
 
Arjen sankarit sanookapa millä vältätte ilmaiset herkut esimerkiksi työpaikkalla? Mun kova kohtaloni on pomo, joka kantaa duuniin laatikkokaupalla kakkuja, pipareita, karjalanpiirakoita, suklaata ja joulutorttuja. Onhan se ihan mahtavaa... MUTTA vaikka kerroista 90% pystyykin kieltäytymään, on saldo silti keskimäärin herkku-kaksi päivässä. Äsken kietasin joulutortun, oli kyllä hyvä kahvin kanssa, mutta lounaanpäälle täysin turha. Mietin nyt miksi söin sen, niin vastaus on: "no ei yksi torttu venettä kaada". Eikä ehkä kaadakkaan, mutta kun "torttuja" tulee täällä helposti 1 päivässä, ja silloin se rupee vuositasolla näkymään.
 
Se millä pysyn kanssa erossa herkuista on se tajuaminen, että makunautinto kestää vaan sen syömisen hetken. Jos syöt vaikka näin joulun aikaan joulutortun niin eihän sen tuhoamiseen mene kuin parikytsekkaa. Eli miettikääpä sitä. 20sek nautintoa, josta seuraa läskin kertyminen + mahollisesti huono fiilis. Onko kannattavaa? Ei!
 
tommih sanoi:
tuhoamiseen mene kuin parikytsekkaa. Eli miettikääpä sitä. 20sek nautintoa, josta seuraa läskin kertyminen + mahollisesti huono fiilis. Onko kannattavaa? Ei!
Click to expand...


Öh - eiköhän tuo ole jo kärjistettyä? Ei yksi torttu kerran tai vaikka kahdesti vuodessa läskiä kerrytä, se on kokonaissaldo joka ratkaisee. Niin muidenkin herkkujen syönnissä.
 
HeatN sanoi:
Öh - eiköhän tuo ole jo kärjistettyä? Ei yksi torttu kerran tai vaikka kahdesti vuodessa läskiä kerrytä, se on kokonaissaldo joka ratkaisee. Niin muidenkin herkkujen syönnissä.
Click to expand...

Mainitsemasi kokonaisuuden ohella edelleenkin korostaisin suurimman haasteen olevan korvien välissä. Riippumatta ruoan käytön rajoittamisen motiiveista, ovat sen kognitiiviset ja emotinaaliset seuraukset usein negatiivispainotteisia. Kieltäminen ja rajoittaminen johtaa harvoin onnistumisiin pitkällä tähtäimellä, etenkin verrattuna avoimempaan, kohtuullisempaan ruokakäyttäytymiseen. On mielestäni suuri sääli, että tämä rajoittaminen nähdään usein hyveenä - puhumattakaan siitä että se mielletään ainoana, parhaana tai "viimeisenä" keinona onnistua. :)

"The consequences of food deprivation are extraordinarily similar in animals and in human beings. This appears to be true whether the food restriction for human beings is involuntary, that is, controlled by external forces, or a voluntary choice to restrain one's eating, either for the benefit of science or for personal goals (eg, those of dieters or patients with eating disorders). Both display a tendency toward excessive eating or even bingeing when restrictions are lifted, heightened emotional responsiveness, and cognitive disruptions, including distractibility and a focus on food and eating. This is true despite the fact that most human dieters do not appear to be particularly successful at depriving themselves — at least not successful enough to reduce their weight on any long-term basis. In fact, persons whose weights fluctuate over time (self-defined “yoyo” dieters) appear to have lower general well-being and eating self-efficacy and higher stress levels than nonfluctuator."

Polivy (1996): Psychological consequences of food restriction.
 
Back
Ylös Bottom