ankkalinnan perustajan, julle ankanpään, sanotaan pitäneen syksyisin puukeppiä hartioillaan. kepin päässä roikkui korit omenoita varten. aina kun julle poimi maasta uusia omenoita, hän taivutti yläkroppaansa eteenpäin ja ankkamaiseen tyyliin jalat pysyivät melko suorassa ja takapuoli vankkana. tästä vahvasta mielikuvasta innoittuneina paikalliset woimailijat sitten omivat punttisalille liikkeen nimeksi jullen. kaunis tarina.