Olen haastatellut lukuisia kehonrakentajia heidän kisadieeteistään, ja useimmat pitävät ihan reilun mättöpäivän kerran viikossa tai kahdessa sen jälkeen, kun ovat ensin trimmanneet itsensä suhteellisen lähelle kisakuntoa. Kun haastattelin esimerkiksi Mika Kauppista viimeisimpään ProBodyyn, hän kertoi syövänsä mättöpäivänä kaikkea hyvää, mitä mieli tekee. Kaloreita tulee varmasti paljon. Hän sanoi tuntevansa tämän syönnin auttavan sekä henkisesti että fyysisesti. Ja kun kunto kiristyy joka viikko, menetelmä näyttää toimivan oikein hyvin.
Mainitsit tuossa, että osa ruoasta ei imeytyisi. Se ei liene mahdollista, ei ihminen mitään sulamatonta ja imeytymätöntä ruokaa ulosta.
Tällaista satunnaista ylisyömistä on tutkittu. Hyvä ystäväni Fredrik Paulún, ruotsalainen ravintofysiologi, joka on kotimaassaan menestyksekäs ravintokirjailija ja liikemies, mainitsee asiasta kirjassaan Verensokeriblues (muistin tämän kohdan, koska olen suomentanut kirjan). Hän toteaa, että jos syödään esimerkiksi 500 grammaa ylimääräisiä hiilihydraatteja, kuten tankkauspäivänä saattaa helposti tapahtua, niistä vain 2-3 prosenttia muuttuu rasvaksi. Hän viittaa Hellerstein MK et al. tutkimukseen "Measurement of de novo hepatic lipogenesis in humans using stable isotopes" (Journal of Clinical Investigation 87, 1841-1852, 1991). Ilmeistä on, että Miken mainitsema aineenvaihdunnan kiihtyminen kuluttaa runsaan osan ylimääräisistä hiilihydraateista, ja selvää on, että dieetin vuoksi vajaalla latauksella käynyt keho varastoi hyvin hiilihydraattienergiaa lihaksiin ja maksaan.
1980-luvun alussa, jolloin itse kisasin, pidimme myös kerran viikossa tankkauspäivän. En muista, miten sitä silloin perusteltiin, mutta kyllä se toimi mielestäni hyvin silloinkin. Korostan kuitenkin, että itse söin dieetillä maksimissaan 1500 kaloria päivässä, joten energiavaje oli oikeasti melkoinen. Jos dieetillä syödään vaikkapa 2500-3000 kaloria päivässä, kuten monilla on tapana, tankkaukseen ei ehkä ole niin suurta tarvetta.