Skinhead-kulttuuri syntyi Englannissa ns. mod-kultturin kovempana versiona 1960-luvun puolessa välissä. Skinheadit tulivat tunnetuiksi konservatiivisten arvojen, kovan työn, patrioottisuuden ja oman asuinalueensa puolustajina. Tämä ilmeni heidän hyökkäyksissään siirtolaisia, homoseksuaaleja ja hippejä vastaan.
Alkuvaiheessa skinheadit kuuntelivat länsi-intialaista alkuperää olevaa musiikkia, ska´ta ja reggae´tä, ennen kuin länsi-intialaiset nuoret kietoivat nämä musiikinlajit omiin alakulttuureihinsa. Välillä skinhead-kulttuuri jo näytti hiipuvan pois noustakseen uudelleen 1970-luvun lopulla. Tällöin skinheadit alkoivat suosia punk-rockista irtautunutta ns. oi-musiikkia. Englantilainen äärioikeistolainen poliittinen liike, National Front (Kansallinen rintama) pyrki rekrytoimaan skinheadeja riveihinsä, mutta onnistui tässä vain osittain. Saksaan ja muutamiin muihin Keski-Euroopan maihin sekä Pohjoismaihin skinhead-kulttuuri tuli tämän ns. toisen aaltonsa myötä.
Arviot skinheadien määrästä Suomessa liikkuvat noin 100-350 välillä. Tarkkaa määrää on vaikea sanoa. Skinheadin tyyliin kuuluu leikkauttaa päänsä kaljuksi, pukeutua pilottitakkiin, jonka hihaan ommellaan Suomen lippu ja laittaa jalkaansa Martens-työsaappaat. Kuitenkaan kaikki, jotka pukeutuvat samalla tavoin eivät välttämättä ole skinheadejä ajatus- ja aatemaailmaltaan.
Skinhead-ideologiassa korostuu hallitseva valkoisen miehen miehisyyden periaate. Oman maan kansalaiset ovat vahvempia suhteessa oman maaperänsä hallitsemiseen ja kansoittamiseen kuin ulkomaalaiset, siksi nämä on oikeus häätää pois. Miehet ovat vahvempia kuin naiset. Fyysisesti ja psyykkisesti terveet ovat vahvempia kuin sairaat. Toinen skinheadien ideologian tukipilari on konservatiivisuus, kulttuurin muuttumisen vastustaminen.