Battletoadsin kolmannesta tasosta on kyllä ärsyttäviä muistoja. Koskaan en siitä suoriutunut ja muistan kuinka pidin yhtä kaveriani jonain supersankarina, kun hän pujotteli ilman mitään ongelmia sen läpi. Eikä varmasti ollut harjoittelun puutetta itselläni, kun varmaan lähemmäs miljardi kertaa tuli sitä yritettyä. En vain osannut.
Megaman 2:n Quick Man -tason kohta, jossa pitää nopeasti loikkia tappavien laser-säteiden edestä pois. Ei vaan onnistunut vaikka käytin sitä Flashmanilta saatua ajanpysäytystä. Ikinä. Serkkuni kyllä osasi ja sekös vituttaa vieläkin.
Need for Speed Most Wantedissa paloi hermot aina aivan perkeleesti niissä tehtävissä, joissa piti tuhota kaupunkia jonkin tietyn summan edestä ja sitten lopuksi päästä vielä kytiltä karkuun. Siinä vaiheessa, kun olit tunnin yrittänyt karistaa sinivuokkoja perästäsi ja jäät kuitenkin johonkin jumiin, ja tehtävä menee vituiksi, niin ohjaimet ja töllötin olivat kyllä vaarassa.
Need for Speed Undergroundissa kuuluisa kuminauhatekoäly sai melkein joka kisassa raivon partaalle. Saatoit johtaa 20 sekunnilla ennen viimeistä kierrosta ja vaikka ajoit pelin nopeimmalla autolla (Skylinellä) täydellisen viimeisen kierroksen, niin silti tokalla sijalla oleva tuli ihan persuuksiin kiinni ahdistelemaan ja odottamaan sitä ainoata virhettä. Ja kyllähän niitä virheitä tuli aika usein tehtyäkin ja vitutus oli taattu.
Super Mario 3. Lähes kaikki levelit ja maat on helppoja kunnes pääsee sinne viimeiseen maailmaan (siis vaikka menisi ilman "xiittausta" taikahuiluilla ja pelaisi oikeasti kaikki maailmat läpi). Ensimmäisen kentän vielä pääsee sillä supersiivellä, kun voi lentää koko matkan, mutta seuraavissa siitäkään ei ole hyötyä. Pitäisi varmaan nyt aikuisiällä testata josko sitä pääsisi edes vähän pidemmälle ja ehkä jopa läpi. Tuskinpa.