Vaikuttaa sopivalta keskustelulta mun tilanteeseen..!
1.8 tuli tehtyä treenattua normaalia kovemmin, eli tuli tehtyä aamusta kamala jalkarääkkitreeni ja illalla käytiin vielä 35km pyöräilylenkki, joka ei sekään ollut mitään leppoisaa cyklailua. Seuraavana aamuna tuntui, että olis voinut nukkua vaikka kuinka pitkään (ihme ja kumma), mutta koira oli vietävä metsään ja aamupäivästä oli sovittu salitreffit. Salilla penkkitreenit kulki heikommin kuin koskaan aikaisemmin ja siitä sitten seuraavana iltana ei uni tullut sätkyilyjen vuoksi. Kyllä sitä kiros, että nytkö sitten vedin itseni ylikuntoon kesken kesäloman. Alkulomasta käytiin marjassa, urheiltiin paljon ja nautittiin siitä kun kerrankin oli aikaa tehdä kaikkea.
Magnesiumia olen jo pidemmän aikaa syönyt lisäravinteena, myös sinkkiä ja D-vitamiinia. Kreatiinia ja glutamiinia aina palkkarin mukana. Aloin myös juomaan lisänä ruususuolavettä, kun epäilin natriuminpuutostilaa.
Oireet vain jatkuivat, pidin kuukauden täyslevon treeneistä (kävin vaan koiran kanssa kevyillä kävelyillä). Ei unta, pelkkää sätkyilyä (raajojen nykimistä, putoamisen tunnetta, niskan nykäisyjä, hampaiden narskuttelua). Unenpuute teki tunteen, että oon tulossa hulluksi ja ihmettelin masentuneisuuden tunnetta, koska stressiä ei tietääkseni ollut.
Päivisin, iltaisin ja öisin väsytti kokoajan. Pilkin ihan, mutta joka kerta kun olin nukahtamassa, sätkin hereille. Eli kyse ei ollut siitä, etteikö olisi nukuttanut.
Teen työkseni ajohommia, eli kun loma loppui, lähdin lääkärin puheille. Lääkäri määräsi sairaslomalle ja epäili masentuneisuutta. En suostunut ottamaan masennuslääkkeitä vastaan, koska tiesin olotilani johtuvan unettomuudesta. Joten lääkäri määräsi Rivatrilia 0,5mg (huoh, tiedän). Mutta Rivatril oli ainoa joka nykimisiin auttoi.
Ilman Rivatrilia ei pystynyt aluksi nukkumaan, mutta sitten alkoi mennä paremmin (1 yö Rivatrililla, kaksi yötä ilman ja sitten taas yksi yö Rivatrililla). Töissä olen, mutta en pysty tekemään niin paljon ajoja kuin pitäisi. Esimies hengittää niskaan.
Syön ja olen aina todellakin syönyt _riittävästi_, sen kanssa ei ole ollut ongelmaa. Hiilareitakin tankkaan hyvin.
Työterveyslääkäri käski alkaa liikkumaan hiljattain ja pyrkimään rentoutumaan. Sain lähetteen neurologian poliklinikalle, sieltä määrättiin Norflexiä, joka oli yhtä tyhjän kanssa. Neurologille puhelinaika on ensi maanantaina. Nyt harrastanut palauttavaa liikuntaa ja kevyttä hölkkäilyä/peruskuntotreeniä. Syön edelleen paljon ja oikeanlaista ruokaa palautuakseni. Neurologi teki laajat tutkimukset joista pystyi todistamaan, että fyysisestä neurologisesta sairaudesta ei ole kyse. Otettiin laaaaaajat verikuvat, jotka olivat normaalit.
Epätoivo iskee. Välillä pystyy nukkumaan ilman Rivatrilia ja välillä pyörin sängyssä niin kauan, että pakko ottaa vaikkei haluaisi. Tiedän, että Rivatril on lääke, johon herkästi kehittyy riippuvuus. Pelkään olevani oravanpyörässä, ja pelottaa mennä nukkumaan. Fyysisiä riippuvuusoireita ei ole. Pystyn olemaan ilman lääkettä, mutta sillon sätkyn/nyin koko yön. Saattaa siis olla jonkinlaista psyykkistä riippuvuutta tai yksinkertaisesti vain pelkoa siitä, että en nuku.
Nyt mietityttää koko tilanne. Olin aivan terve ennen tätä kaikkea. Oliko/onko tämä ylikuntoa, vai oliko ylikunto, joka muuttui psyykkiseksi stressiksi? Vai onko kaikkea tutkittu, onko jotain vakavampaa?
Mieli on todella maassa, kun ei pysty/uskalla liikkua kuten ennen. Ja työtilanne ahdistaa; pitääkö vaihtaa työpaikkaa, jäädä saikulle taas...? En tiedä.
Lisäys vielä; hoidin tätä ensin luonnollisilla keinoilla ennen lääkäriin menoa; venyttelin, rullailin, huolsin kehoa, kiinnitin erityisempää huomiota riittävään ja laajaan ruokavalioon, join kamomillateetä, söin ravintolisiä eri aikoihin, makoilin piikkimatolla iltaisin useamman viikon ajan, kuuntelin renoutuskasetteja, meditoin....
Kenelläkään muulla ollut vastaavanlaista tilannetta?