Kohuja on riittänyt.
Makwan “Maku” Amirkhani on ollut usein puheenaiheena sen jälkeen, kun hän vuonna 2015 nousi tähdeksi vapaaottelussa. Aluksi yleinen huomio pysyi lähinnä kurditaustaisen taistelijan huippusaavutuksessa, UFC-urassa. Urheilussa, siis.
Sittemmin on kohistu muustakin.
Esimerkiksi heinäkuussa 2018 Amirkhanin kerrottiin tapelleen turkulaisen yökerhon vessassa Ruisrockin
viikonloppuna. Kesällä 2021 Amirkhanin epäiltiin loukanneen
somekirjoituksillaan mediapersoona
Jethro Rostedtin kunniaa sekä syyllistyneen laittomaan uhkaukseen, kunnes kaksikko sopi kiistansa poliisitutkinnan alkumetreillä.
Kuluvanakin vuonna on riittänyt parranpärinää. Tammikuussa Amirkhani tuomittiin käräjäoikeudessa 60 päiväsakkoon törkeästä liikenneturvallisuuden
vaarantamisesta, ja nyt elokuussa luoti osui häneen PMMP-yhtyeen
Mira Luodin väitteiden synnyttämässä mediamylläkässä.
Ylen haastattelussa Luoti kertoi joutuneensa seksuaalisen väkivallan kohteeksi tv-ohjelman kuvauksissa. Luoti ei ole itse ottanut tekijän henkilöllisyyteen mitään kantaa tai nimennyt ketään.
Helsingin Sanomien näkemän viestin perusteella ohjelman tuotantoyhtiö oli tiennyt , että Luoti "joutui ikäviin tilanteisiin Makwanin taholta" Julkkisselviytyjät-ohjelman kuvauksissa 2017.
IS ei tavoittanut Amirkhania, 36, tätä artikkelia varten. Omalla Instagram-tilillään Amirkhani on kiistänyt häneen kohdistuneet epäilyt seksuaalisesta väkivallasta.
Kun Amirkhani hyppää tänä viikonloppuna kehään Ice Cage 5 -tapahtumassa, hänen kohdallaan suurin huomio on aivan muualla kuin itse ottelussa
Theo Kolehmaista vastaan.
Moni miettii, miksi Amirkhani tunnetaan ”herrasmiesmäisenä ja kilttinä maailmanparantajana”, mutta toisaalla taas ”ylimielisenä öykkärinä”, joka on raivostuttanut jopa lähipiiriinsä kuuluvia?
Onko iso ego temperamenttiselle vapaaottelijalle enemmän uhka kuin mahdollisuus?
Laajan taustahaastattelukierroksen perusteella vain osa Amirkhanin otsikoita aiheuttaneista teoista tai valinnoista on päätynyt julkisuuteen. Yhtä lailla hänen ruusuiseksi kehuttu käytöksensä vaikuttaa jääneen kulisseihin.
Jo Amirkhanin elämäkerta (Makwan Amirkhani, Docendo, 2017) sisältää monia vähemmälle huomiolle jääneitä esimerkkitapauksia hänen kaksista kasvoistaan.
Kirjassa Amirkhani nostaa esimerkiksi esiin häneen kohdistuneen raiskausepäilyn, jota käsiteltiin oikeudessa 2007–2008. Amirkhani ja hänen serkkunsa olivat harrastaneet seksiä vaasalaisen tytön kanssa. Amirkhani oli 15-vuotias, kun poliisit ilmestyivät ovelle
Janne-nimisen kaverin asunnolla.
– Kuka tämä on, poliisit kirjan mukaan kysyivät Jannelta.
– Maku.
– Ai Makwan Amirkhani?
– Joo.
– Lähettäkää kolmas partio, täällä on koko potti.
Tyttö oli tehnyt rikosilmoituksen raiskauksesta. Tuomioistuimessa kaikkien kolmen vastaajan, myös Amirkhanin, syytteet hylättiin.
– Lupasin itselleni silloin, että jos tuomio raiskauksesta tulee, en aio elää tuomion kanssa päivääkään, vaan tapan itseni, Amirkhani sanoo elämäkerrassaan.
Oikeussalissa Amirkhani oli kirjassa kertomansa mukaan esiintynyt puku päällä itsevarmuutta huokuen. Elettiin ilmiselvästi aikaa, jolloin hän oli jo jäänyt suuren egonsa kahleisiin.
Neljävuotiaana perheensä kanssa Suomesta turvapaikan saanut Amirkhani on Iranin kurdi, joka kertomansa mukaan kohtasi rasismia lapsuus- ja nuoruusvuosinaan.
– Minua kiusattiin jatkuvasti. Se oli käsittämätöntä, että jo suomalaisessa päiväkodissa voi olla rasismia leikki-ikäisten kesken, hän kertoo elämäkerrassaan.
Vaasalaisella ala-asteella Amirkhani väitti jääneensä täysin ulkopuoliseksi, koska kukaan ei halunnut leikkiä hänen kanssaan. Kiusaaminen ja tappeleminen oli jatkuvaa. Se muutti nuorukaista pysyvästi.
– Seitsemännellä luokalla minusta tuli kiusaaja, joka kiusasi aikaisempia kiusaajiaan.
Sittemmin turpakäräjät olivat säännöllisiä. Kirjaa lukiessa ei jää epäselväksi, että väkivallasta tuli Amirkhanille keino saada huomiota ja vahvistaa itsetuntoaan.
Paini kasvatti Suomen tavoille.
Siksi ei yllättänyt, että nuorukainen löysi jo varhain tiensä kamppailulajeihin, koska niiden parissa hän pääsi purkamaan aggressioitaan.
– Paini kasvatti Suomen tavoille. Se oli yksi keino sopeutua Suomeen, hän myöntää kirjassa.
Ihmissuhdekysymyksiin erikoistunut psykologi ja psykoterapeutti
Saara Salo ei tunne Amirkhania eikä ota kantaa tämän elämän käänteisiin, mutta nostaa yleisellä tasolla esiin näkemyksiään kiusaamista kokeneista.
– Koulukiusaaminen voi vaurioittaa kykyä luottaa toisiin ihmisiin, ja tämä voi myöhemmin näkyä esimerkiksi tylyytenä toisia ihmisiä kohtaan, Salo linjaa.
– Koulukiusaaminen voi jättää sisälle pelkoa, että joutuisi uudestaan hylätyksi. Jos ei ole saanut apua tämän pelon käsittelyyn, voi se toisinaan johtaa kiusaajan roolin omaksumiseen suojakeinona.
Amirkhanin unelmat täyttyivät vuonna 2015, kun hän allekirjoitti sopimuksen amerikkalaisen vapaaotteluorganisaation Ultimate Fighting Championshipin eli UFC:n kanssa.
Muutos pohjanmaalaisesta maahanmuuttajasta kansainväliseksi julkkikseksi tapahtui niin nopeasti, että Amirkhanilla oli vaikeuksia pysyä kyydissä mukana.
Amirkhani oli kokenut kovia jo ekaluokkalaisena, sillä hänen isänsä kuoli tuolloin kolarissa suomalaisella valtatiellä. Isä oli ollut Makwanin suurin auktoriteetti, eikä hän ollut menestyksen hetkellä katsomassa enää poikansa perään.
– Vähän aikaisemmin söin tonnikalaa ja yhtäkkiä sain 70 000 dollaria käteen ja Fox halusi haastatella. Julkkikset halusivat ottaa yhteiskuvia ja exät alkoivat soitella, Amirkhani kuvailee elämäkerrassaan.
Yhtäkkiä sain 70 000 dollaria käteen.
Kun tuli mainetta ja rahaa, seurasi myös huumekokeiluja sekä naisseikkailuja. Syntyi draamaa. Näin tapahtui elämäkerran mukaan esimerkiksi vuonna 2016, kun ruotsalaisvalmentaja paljasti harrastaneensa seksiä saman naisen kanssa kuin Amirkhani.
Tästä tapauksesta ottelija ei päässyt yli vaan katosi saman tien ruotsalaissaleilta.
– Erityisesti julkisuuden henkilöillä voi olla vaikeuksia käsitellä tilanteita, joissa he tulevat torjutuiksi tai petetyiksi, Salo ruotii yleisellä tasolla.
– Kun myönteisestä julkisuudesta on tullut osa identiteettiä, se tuo usein mukanaan myös tiettyä vallan tunnetta, eikä negatiivisia kokemuksia ole sen jälkeen enää helppo kohdata – tai ainakin ne pelottavat erityisen paljon.
Omiensa parissa, vapaaottelu- ja painipiireissä, Amirkhanin kerrotaan käyttäytyneen mallikkaasti.
– En tunne siviilipuolen Makua, mutta kamppailupiireissä hän käyttäytyy kokemukseni perusteella herrasmiesmäisen tahdikkaasti, ja kunnioittaa suuresti toisia ihmisiä, kokenut kamppailulajivaikuttaja
Marko Leisten sanoo.
Uho kuuluu olennaisena osana kamppailulajeihin, ja kovat puheet ovat siivittäneet myös Amirkhanin uraa. Samalla kulisseissa on räiskynyt.
Jopa jotkut aivan Amirkhanin lähipiiristä ovat riitaantuneet ottelijan kanssa. He kuitenkin haluavat pitää näihin liittyvät syyt ”piilokohuina”.
– Maku osaa olla kohtelias, mutta jos ei tanssi hänen pillinsä mukaan, niin ei hyvä heilu. Maku näkee itsensä yleensä uhrina tilanteissa, eikä koe, että olisi itse tehnyt mitään väärää, eräs Amirkhanin hyvin tuntevista haastatelluista näkee.
Ice Cage 5 -tapahtuman pressitilaisuus riistäytyi viime viikolla käsistä, kun
Joni ”Stagala” Takala mainitsi Mira Luodin nimen Amirkhanille. Tuohtunut Amirkhani uhitteli sen jälkeen Stagalalle.
Pian tämän jälkeen entinen nyrkkeilytähti
Ewa Wahlström kirjoitti sometilillään paljonpuhuvasti.
– Vaikka kahden arkkityypin vastakkainasettelu on aina ollut osa ammattinyrkkeilyä, oon kuitenkin nyt seurannut uuden kamppailuskenen pressejä monttu auki. Mistä lähtien kamppailija on väkivallalla uhkaava moukka ilman käytöstapoja, Wahlström kirjoitti Instagramissa.
Elämäkerrassaan Amirkhani linjaa, että ”olisi voinut tulla narkkariksi tai kääntyä tekemään jotain todella pahaa”. Vapaaottelusta tuli hänelle pelastus.
– Olen tehnyt kaikkea tyhmää elämäni aikana. Kiitän kuitenkin Jumalaa siitä, että olen käynyt nuo asiat läpi, sillä siksi olen niin vaarallinen ottelija tällä hetkellä, Amirkhani totesi 2017.
Amirkhani on voittanut ammattilaisurallaan 17 ottelua ja hävinnyt yhdeksän. Vuonna 2023 päättyneellä UFC-urallaan hänen saldonsa oli seitsemän voittoa ja seitsemän tappiota.
Vaikka hän on viime vuosina saanut usein turpiinsa kehässä, hän haaveilee vielä 36-vuotiaana paluusta parrasvaloihin. Vaikuttaa vahvasti siltä, että hänen on tavallistakin vaikeampaa poistua kehästä.
Makwan Amirkhani nähdään lauantaina ottelukehässä, mutta huomio hänen kohdallaan on aivan muualla kuin itse ottelussa. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Kenties taustalle liittyy ainakin jossain määrin pelkoa itsensä jonkinlaisesta kadottamisesta. Ainakin siinä tapauksessa, ettei Amirkhani vielä tiedä, mitä alkaa tekemään uransa jälkeen.
– Kun ihminen joutuu syystä tai toisesta luopumaan asiasta, jonka varaan on pitkälti identiteettinsä ladannut, eikä tilalle ole mitään uutta intohimoa, niin hän saattaa tuntea lakkaavansa ikään kuin olemasta, Saara Salo sanoo yleisellä tasolla.
– Sellainen voi tietysti pelottaa.