Markohan on kaikki tai ei mitään tyyppiä, onko kyse sitten kaksuuntasesta vai persoonallisuuden piirteestä, tiedä tuota. Kun paljon yrittää, onnistuu, tekee sen paremmin kuin muut. Se on hienoa ja ne onnistumiset ruokkii itsetuntoa, kehuista elää. Sitä antaa niin kaikkensa, ei mieti mitään muuta kuin sitä yhtä asiaa jossa haluaa olla hyvä. Sitten alkaa väsymään, ei ole väliä vaikka asiat olisi hyvin, rahaa on ja kaikki skulaa, ei siltikään enää jaksa. Taistelu on käyty, voitettu, mitäs sitten tehdään? Tässä vaiheessa masennusta aletaan ruokkimaan päihteillä tai jollain jolla haetaan äärielämyksiä siihen tyhjyyteen. Noihin on kenenkään turha puuttua, jossain vaiheessa asianomainen ei enää jaksa rimpuilla, koska ne hetkelliset onnistumiset ovat vain tähdenlentoja. Yleensä loppu on surullinen, siihen ei pysty vaikuttamaan edes itse pääosan esittäjä, henkinen lanka on poltettu loppuun. Kaikkea hyvää Markolle, koita jaksaa!