Mahdotonta sanoa kuka on kuinka lahjakas kun ei tiedä koko tottuutta kenestäkään mitä lajiin panostaa. Lahjakkaimmat genetiikat eivät edes välttämättä käy salilla, eli niitä nyt ei voi laskea. Onhan Make puhunut, että näki kuinka muut Pro äijät treenaa, niin että sarjoihin jää 10 toistoa varaa ja kehittyy, mutta Make ei kehittynyt vaikka yritti treenata samalla tavalla. Toisaalta jos Make olisi töissä käynyt, hoitanut perhettä yms. niin ei olisi pystynyt treenaamaan sillä tavalla millä hän kehittyi parhaiten. Varmasti olisi kehittynyt samalla tavalla kuin muutkin raskaan ukot suomessa, mutta ei todellakaan olisi voinut olla 140kg massoissa.
Nykyihmisellä on valtavasti stressiä elämässä, töiden, perheen, opiskeluiden yms takia. Mikä on suoraan este kehittyäkseen Pro tasolle kehonrakennuksessa suomalaisten geeneillä mitkä nähtävästi vaatii valtavasti työtä.
Maken omistaumisen aste oli yli mahdollinen eli absoluuttinen. Silloin kaikki tekemiset suunnitellaan lajissa kahittymisen ehdoilla. Tämä automaattisesti sulkee pois kaikki häiritsevät tekijät, kuten työnteon, opiskelun, perhe-elämän ja kaiken vapaa-ajan toiminnan, joka jollakin tavalla verottaa harjoittelua tai palautumista. Mutta kuitenkaan harvalla bodarilla tai huippu-urheilijalla on edes teoriassa tai käytännössä mahdollista omistautua absoluuttisella tasolla omalle lajilleen, muutamia treenileirejä lukuunottamatta. Edes Arnold ei omistautunut kehonrakennukselle absoluttisesti, kuten ei juuri kukaan pro-huipuistakaan, vaan monia muitakin velvoitteita - työtä, opiskelua, perhe-elämää yms - on ollut pakko hoitaa siinä ohessa.
Treenityylejäkin on monenlaisia. Volyymiharjoittelu tai se, että ei vedetä sarjoa absoluuttiseen loppuun saakka tarkoita, että treeni olisi löysää tai helppoa. Myös eri treenityyleissä "loppuun saakka" tekeminen voi tarkoittaa vähän eri asioita. Tulokset ovat ne, jotka ratkaisee. Make, Yates ja Mentzer kehittyivät parhailla nousukausillaan kuitenkin parhaiten juuri tuollla HD -tyyppisellä treenillä, missä työsarjat oli tarkoitus vetää absoluuttiseen loppuun saakka.
Monesti myös kuulee, että jotkut pro-huiput treenaavat löysästi 10kg:n hanttelit käsissään ja vähän sinne päin. Kuten Paul Dillet. Iso kuin vuori, mutta ei koskaan treenaa kovaa, vaan ottaa ne 10kg:n hanttelit ja vähän pyörittelee käsiään. No, ehkä joskus on näin tehnytkin, mutta bodyguru Charles Glass taas sanoi, että Dillet on yksi kovimpaa treenaavista bodareista, mitä hän on valmentanut. Siis silloin kun puhutaan niistä oikeista treeneistä. Ei kovillakaan äijillä se treeni aina ole niin tavoitteellista, vaan eri syistä voi olla löysempääkin treeniä joukossa, joskus pidempikin jaksoja.
Itse sain joskus tilaisuuden seurata kahden Mr. Olympia kisaajan valmistaumista kisoihin. Molemmilla oli erittäin kovaa treenaavan miehen maine. No, toinen veti ne sarjansa absoluuttiseen loppuun saakka, toinen taas - superkovista treenivideoistaan huolimatta - trenaasi ehkä parhaimillaan semi-kovaa, jossa effortti oli huomattavasti matalammalla tasolla, kuin kanssa kilpailijansa.
Ehkä paras tapa arvioida jonkun henkilön treenejä on kysyä, miten ko. henkilö treenasi silloin, kun hän kehittyi sellaiseksi kuin on, eikä sitä, miten hän sillä hetkellä sattuu treenaamaan. Jos vaikka saatuukin olemaan vain ne 10kg:n hanttelit käsissään, joilla löysästi viuhtoo niitä vipareitaan?