Mun mielestä se arvostus ei tietenkään tuu siitä,että "tuhoaa kehonsa roinaamalla sairaita määriä" tms.,vaan siitä,että me kaikki tehdään elämässämme erehdyksiä ja virheitä. Toiset isompia ja toiset pienempiä. Toiset useammin ja toiset harvemmin. Joku kaatuu kynnysmattoon ja jää itkemään miten olosuhteet ei olleet reilut. Toinen rämpii syyssateessa suon läpi ja toteaa,että olipa virkistävä marjareissu. Selviytymistä. Mukautumista. Kysymys on siitä,että vaikka säännöt ja jako vaihtuisi kesken pelin,niin pystyy silti jatkamaan ja ottamaan kaiken irti itsestään ja siitä pelistä.