Entisaikojahn aina "vanhukset" ihailee :D Vielä 90-luvun ihan alussa jengi oli paljon pienempää, mutta malli oli monella parempi. 80-90-lulujen taitteessa oli tyylikkäitä ukkoja vielä lavalla paljon, mutta jalat olivat usein yläkoroppaa pienempiä (katsokaapa MR O-finaaleja 80-luvun lopulla, niin huomaatte!). Vasta 90-luvulla ei pärjännyt jos jalat eivät olleet kovat ja ihan yläkropan tasolla. Oliko yläkropan lihasmassan "ihailu" peruja sitten antiikin ihanteesta vai mistä, mutta 70-luvullahan harvalla jalat olivat yhtä kovat kuin yläkroppa. Tom Plazia jopa haukuttiin liian isoista jaloista (Baitollah Abbaspurin jalkojahan vain kehutaan). Lihasmassa yleisesti kavoi rajusti Dorian Yatesin olypiavoittojen myötä, siinä vaiheessa huomasivat muutkin kisaajat, ettei pärjää pienemmällä lihasmassalla. Ronnien Colemanin aikaa massa saavutti huippunsa, nykyisin toki paksulihasia ukkoja on enempi ja enempi myös kärjen takana.
Kauneuskilpailuthan nämä ei huipulla voi olla. Siksi paluuta entisikojen tyylikkäisiin mutta hoikempiin kisaajiin ei ole, jos ei koko lajin arvostelua muuteta. Toki pelkällä lihsmassalla ei voita, vaan kyse on lihasmassasta, mallista ja kireydestä, siksi huvittaa nämä kommentin että "pitää painaa niin ja niin paljon". Toki Mr O tasolla massat on hurjia, mutta olisipas ilmetys jos 80-luvun lopun lähes klassikkirajoihin mahtuva ammattilaishuippu laitettaisiin SM raskaaseen (Mm Berry De Mey). Mitä luulisitte että kävivsi? Voittaisiko saman pituinen ja jopa +10kg isompi huonomman mallin ja lihaserottuvuuden (sekin geneetistä osin, ei pelkkä rasvaprosentti) omaava suomalaismöntti, vai tuo hiukan hoikkajalkainen huippumallinen, hyvin poeseeraava ja tiukka menneisyyden ammattilainen?