Ah, eikös tämä ole sama asia kuin omenahyve?
Palataan vuoteen 1975, Leppäsuon lastentarhaan meklun varrella. Jälkkärinä omenahyvettä, josta en todellakaan pitänyt, vaikka muuten olin ja olen melko täysin kaikkiruokainen.
Tuohon aikaan kasvatettiin lapset vielä kunnolla, eli pöydästä ei noustu edes tarhaikäisenä, ennen kuin ruoka oli syöty. Istuin siinä sitten yksin kun muut olivat jo päiväunilla. Lopulta pakotin itseni syömään lusikallisen ja saman tien koko lounas paluupostissa pöydälle.
En muuten syö tuota hyvettä edelleenkään, aikaa tuosta on kuitenkin vasta 48 vuotta.