Eipä tuolla mitään merkitystä ruuansulatuksen kannalta ole, vedätkö tehosekoittimen kautta vai hampailla murskaten. Tuosta syljen hiilareita pilkkovasta vaikutuksesta: Koittakaas, kuinka kauan saatte pitää vaikkapa näkkileipää suussanne (sellaista hapanta, taikka siis hapanleipää kokonaan), että se alkaa maistua makealta. Sanon, että siinä kestää vartin vähintään. Ja toinen asia, vaikka kuinka joku uskoisi syljen amylaasin vaikutukseen, niin ikävä kyllä siinä käy niin, että kun sen ruuan on suusta alas niellyt ( ellei tietysti sitten joku pureskele aina sen 15 min vähintää yhtä suupalaa niin sitten asia on eri) niin suolahappo mahassa pilkkoo myös syljen amylaasin, jolloin siitä tulee hyödytön (amylaasi ei kestä mahalaukun pH-oloja). Ellen ihan väärin muista viime vuoden opintoja, niin amylaasi ottaa vastaan oksonium-ioneja ja vaikutus katoaa. MUTTA amylaasilla on ruuansulatuksessa tärkeä rooli, tosin mahalaukun jälkeen, kun sappinesteet ja haimasta tuleva amylaasi tulevat ruokasulaan ohutsuolen alussa, silloin alkaa se todellinen hh:oiden pilkkoutuminen.
Toinen asia, kyllä se on taaskin totta, että pureskelu tekee kylläisemmän olon, ja että neste menee nopeammin mahasta läpi kuin raaka ruoka, mutta esimerkiksi jos heittää rahkaa ja hedelmiä sekaisin blenderissä niin yhtä nopeasti ne siitä imeytyvät kuin erikseen vedettyinäkin ilman blenderiä, koska on silläkin eroa, kuinka nestemäistä/vesipitoista/alkoholipitoista ruoka on, on eri asia vetää esim. mehua, missä vettä on 90%, tai alkoholia, mitkä ovat samantyyppisiä nesteitä hyvin paljon (molekyylikaavat molemmilla lyhyitä H20 ja C2H5OH). Vertailuna taas esimerkiksi jos heitämme perunan blenderiin ja meidän mielestämme siitä tuli ''hyvin nestemäistä'' ja helposti juotavaa, niin eivät siltikään perunan sisältämät tärkkelykset siitä ole lyhentyneet tai niin sanotusti menneet ''rikki'' (molekyylikaava (C6H10O5)x50 eli viisikymmentä kertaa tuo monosakkaridi, tuokin on vielä verrattain lyhyt tärkkelys ketju, mutta hyvä esimerkki). Mahan portti tunnistaa kyllä ruuan ''tiheyden'', eli, että onko nyt tulossa vettä ja päästää sen nopeasti suoleen, vai onko sieltä tulossa ''nestemäisempää tärkkelystä'' niin se ohjailee sitä ja päästää pienissä erissä, jotta haiman amylaasi ja sappinesteet ehtisivät pilkkoa kaiken hiilihydraatin monosakkarideiksi. Vesipitoisuus pitää toki huomioida tässäkin.