Eilen kävin fysiatrian erikoislääkärillä, kun vasemmasta jalasta katosi jo voima ajoittain ja hermokipu säteili koko jalkaan. Ja alaselkäkipu helvetistä. Katsoi vuosi sitten otetut magneettikuvat lannerangasta (jota ennen oli jo vuoden oireillut enempi tai vähempi). Diagnoosi oli hermopinne piriformiksen alueella ja thoracolumbaalisen faskian tulehdus, joka on kuulemma todennäköisesti pääsyy kovaan selkäkipuun. Pisti pitkävaikutteisen puudutteen alaselkään sen fascian alle ja kahden viikon tulehduskipulääkekuurin. Puudutteen funktio kai rentouttaa mahdollisia lihaskireyksiä ja olla ensiapuna kipuun, että ehtii jo tulehduskipulääke hieman vaikuttaa ennenkuin puuduttava vaikutus kokonaan häviää. Sitten 10-12 käyntikerran lähetteen fysiolle, jossa pitäisi piriformiksen käsittelyt aloittaa tulehduksen hävittyä. Ei oo kuitenkaan opiskelijana varaa montaa kertaa käydä käsittelyssä. Sanoi, että sitten tulevaisuudessa akuutin vaiheen jälkeen se on päivittäistä venyttelyä ulkokiertäjille ja pakaran säännöllistä hierotuttamista, jos tämän vaivan kanssa aikoo pystyä tosissaan urheilemaan. Että ongelma on 95% todennäköisyydellä anatomisessa rakenteessa, eli hermo kulkee ahtaassa ja ei tarvitse pakaroita paljon rasittaa niin voi pienikin lihaskireys piriformiksen alueella jumittaa hermon. Kyllähän tämä vituttaa kun intoa olisi treenata ja eritoten maastavetoa tykkäisin tehdä, mutta ne kokeilut jää taas kauas tulevaisuuteen, jos koskaan ehjänä tulee pysymään. Toki onhan tämä jo vaivannut sen kaksi vuotta, että sikäli on ollutkin jo arkea tämän vaivan kanssa tapella. Mavea en tehnyt nuorempana kuin lyhyitä jaksoja intensiivisesti silloin tällöin. 2018 vedin koko syksyn aktiivisesti. Todennäköisesti tämä vaiva olisi puhjennut jo nuorena, jos takaketjua olisi tosissaan treenannut pitkäjänteisesti. Silloin kun se treeni oli pääosin penkkivoimailua ja yläkehon jonkinasteista bodailua + jalkoja vähemmän, niin eipä se silloin päässyt vaivaamaan.