Ei tuota ammattilaisten osallistumista amatöörikisoihin ole mitään järkeä ajatella sen pohjalta, mikä on ollut tilanne joskus 30 vuotta sitten, vaan mikä se on nyt.
Ei se tilanne MM- tai EM-kisoissa ole se, että siellä olisi jotain ihan aloittelijoita, joita ammattilaiset sitten kävisivät hakkaamassa. Tilanne on se, että siellä on pelkkiä huippu-urheilijoita, joista suurimmalla osalla on myös ammattilaisotteluita. Ainakin miehissä, naisilla pro-matseja on tietenkin vähemmän.
Esim. vuonna 2019 WAKO:n MM-kisojen alle 91-kiloiset voitti Sergej Maslobojev, joka myöhemmin voitti ammattilaisena Gloryn mestaruuden. Hän on myös voittanut potkunyrkkeilyssä Alex Pereiran. Ei hän silti ollut mitenkään ylivoimainen ja joutui tekemään täyden päivätyön. Kaikki neljä matsia menivät pisteille. Hyviä ne muutkin olivat.
Mitä SM-kisoihin tulee, niin tietyt kovat ottelijat aiheuttavat kyllä sitä, että osa heikommista kyvyistä ei lähde mukaan. Nämä ovat siis sellaisia, jotka kykenisivät kohtaamaan turvallisesti perustason SM-ottelijoita, mutta kansainvälisen tason ottelijat ovat liikaa. Kuitenkin esim. Niko Korventaus sai kolme matsia tämän vuoden SM-kisoissa, vaikka on Suomen kärkeä myös ammattilaisena ja KOK:n maailmanmestari.
Salikisoissa otteluparit sitten katsotaan, eikä kukaan päästä jotain kahden matsin kundia ottelemaan Nikoa tai Lauri Suomelaa tai Daniel Forsbergia vastaan, koska se olisi teurastus.
Suomen tilanteen tarkastelu on kyllä sikäli hedelmätöntä, että WAKO:n tai IFMA:n päättäjiä ei kyllä kiinnosta yhtään se, miten Suomen kansalliseen kisatoimintaan vaikuttaa joku heidän tekemänsä sääntömuutos.