Joo, oli todella raskas kuunneltava noin kieliasullisestikin. Se ehkä oli yksi, että Rennen piti monesti oikein pumpata juttua ja ohjaileviin vastauksiin tuli juuri tätä JOO JOO, ja vastausten tyylistä tuli mieleen kusettaminen. Sillai tosiaan alko jossain vaiheessa tuntua, että ei jaksa kuunnella kun puheet täyttä paskaa, mutta kuuntelinpa kuitenkin loppuun, jos olisi itseänsä pussiin puhunut. Vastaustyylissä oli vain sepitykseen yleisiä pääpiirteitä: aikajanan epämääräisyys ”ei muista” tai välttää puhumasta. Tapahtumat oli toisistaan irrallisia ja erillisiä tarinoita, niin yhteenliimausta ei tarvitse tehdä ja kuulija harhautuu yksittäisen tarinan wow-faktoriin. Yksityiskohtien epätarkkuus tai unohtaminen. Jos äijä on vielä ollut siellä vuosi sitten? Esimerkiksi, kuinka moni on unohtanut oman armeija-aikansa niin, ettei osaisi kertoa siitä? Kyllä se on monelle sellainen kokemus, että sen muistaa lopun elämäänsä.