Tottakait mäkin odotin paljon paljon enempää. Mä löin vetoakin tosta, että Hannu voittaa. Mutta missä vaiheessa ihmiset tajuaa sen, että jokaiseen voittoon pitää mennä IHAN kaikki nappiin, sillä siellä on pari muutakin kisaajaa kärkkymässä niitä voittoja. Jokainen niistä antaa kaikkensa, tekee hemmetisti töitä sen eteen, ja taistelee samalla tavalla siitä voitosta kuin kaikki muutkin. Se miten kisassa kävi, sille ei enää voi mitään. Ne tulokset ei siitä muutu, vaikka manattas ja itkettäs kolme vuotta eteenpäin. Joskus on hyvä kisa, joskus huonompi. Valitettavasti tällä kertaa huonompi.
Mä itse urheilin koko pienen ikäni. Tärkeintä mitä koskaan opin oli se, että kunnioita muita urheilijoita, ELÄKÄ KOSKAAN aliarvioi ketään muuta. Voitto ei IKINÄ ole varma! Luojalle kiitos, että olin jo aikoinani niin surkea paska, etten koskaan päässyt mihinkään arvokisatasolle asti. Sillä kansa on oikeasti ihan järkyttävän julma.