Vituttaa niin ankarasti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Klep
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: 💥 Vituttaa niin ankarasti – ketju jossa höyryt päästetään ulos ennen kuin pää räjähtää

Meta description: Keskustelua arjen ärsytyksistä, vastoinkäymisistä ja tilanteista jotka nostavat verenpaineen – tänne saa purkaa ilman filtteriä.


Onkos muita Pakkislaisia ollut samassa tilanteessa.

Olen pari vuotta tehnyt kaupallisen alan asiantuntijatyötä. Työssä olen menestynyt hyvin ja saadun palautteen perusteella myös kollegat ovat pitkälti samaa mieltä. Kehityskohteet on identifioitu ja motivaatiota sinänsä riittää itsensä kehittämiseen vielä pitkään.

Ongelmana on meidän työyhteisö. Kuten niin monessa firmassa, myös meillä pienessä toimistossa on ihmiset jaettu eri kasteihin työtehtävästä riippumatta. Työpaikalla on yksi esimies, joka pitkälti pärstän perusteella valitsee itselleen porukan, joka on mukana erilaisissa projekteissa, saa sisäpiiritietoa ja suuremmat palkankorotukset muihin verrattuna. Vaikka pärjään työssäni, olen valitettavasti jämähtänyt tähän ns. kakkoskastiin.

Toimiston vetäjän kanssa tulen hyvin juttuun ja uskon hänen vaikuttaneen aikanaan minun palkkaamiseen. Ongelma on siis tämä middle management -henkilö, jolla tuntuu olevan jotain henkilökohtaista ongelmaa minua kohtaan. Kehityskeskustelussa otetaan vain se pieni negatiivinen palaute huomioon, eikä vaivauduta edes katsomaan kaikkea sitä hyvää, mitä muut ovat sanoneet.

Olen yrittänyt suhtautua pragmaattisesti asiaan. Minulla on mahdollisuus kehittää itseäni, mutta toisaalta en koe että ylisuurta panosta on työhön syytä antaa. Minulla on kuva, että tämä nykyinen esimieheni tulee olemaan eläkkeelle asti nykyisessä tehtävässään, joten suuria odotuksia oman asemani radikaaliin parantumiseen en aseta. Meidän töissä uralla eteneminen on myös itsestään kiinni ja jos tarpeeksi kauan roikun mukana, tiedän ettei tämä nykyinen esimies tule esimiehenäni viiden vuoden päästä toimimaan.

Silti on kovin vaikeaa motivoida itseään, kun rooli on mikä on. Suhtaudun työhön intohimolla, mutta liekkiä on vaikea pitää yllä, kun hyviä suorituksia ei palkita. Viimeisessä kehityskeskustelussani ko. esimies keskittyi mm. menneiden aikojen muisteluun, huonosta työilmapiiristä ja yhteishengen puuttumisesta valittamiseen, erään johtajamme ja tiettyjen kollegojeni (minun kanssa samoissa projekteissa!) haukkumiseen sekä kertomaan minulle, miten työelämä voi joskus olla epäreilua. Itsekin esimiehenä aikoinaan toimineena jäin keskustelun jälkeen miettimään, olinko kehityskeskustelussani itse tilapäisesti esimieheni esimies? Toki mainitsi, ettei voi sanoa mitään negatiivista työstäni ja olen kuulemma luontainen johtaja. Jotenkin jäi jopa epäuskoinen mieli keskustelutuokiomme jälkeen, sillä kyseisestä esimiehestä näkee, ettei hän viihdy ollenkaan roolissaan.

Mietin, voiko suhtautuminen minuun johtua siitä, että hän (yli 10 vuoden kokemuksella) suhtautuu minuun kilpailijana, joka pitää pitää aisoissa oma asema turvatakseen? Hänen suosikkinsa työyhteisössä omaavat vähäisemmän työkokemuksen kuin minä ja ovat ehkä helpommin johdateltavissa minuun verrattuna. Sinänsä olen tyytyväinen, etten ole hänen kanssaan samoissa projekteissa, sillä hänellä on tapana keskittyä mielestäni epäolennaisuuksiin eikä näe ns. metsää puilta. Kuitenkin hän viime kädessä päättää, kuinka paljon vuosiansioni kasvavat.

Onko kukaan muu ollut vastaavassa tilanteessa ja miten toimitte? Itse en ylitä rajaa ja aloita esim. kiukuttelemaan tai haastamaan riitaa, sillä tiedän sen olevan suhteellisen lyhyt tie. En kuitenkaan voi vakavissani ajatella, että jaksaisin "roikkua" mukana monta vuotta, mikäli tilanne ei tästä parane.
 
Patria sanoi:
En kuitenkaan voi vakavissani ajatella, että jaksaisin "roikkua" mukana monta vuotta, mikäli tilanne ei tästä parane.
Click to expand...
Varmaan yksi looginen ratkaisu on ruveta katselemaan muita hommia, jos kerran vanhassa duunissa jurppii olla ja etenemismahdollisuudet ovat huonot. Sitä kai tuossa pitää pohtia, että kumpi on pienemmän riesan tie: yrittää sopeutua ja korjata hommia vanhassa mestassa, mitä ei välttämättä koskaan tule tapahtumaan, vai lähteekö katselemaan muita hommia, joissa tilanne voi olla enemmän itselleen mieluinen?
 
Ottaa päähän kun vihdoinkin olisi kunnolla vapaata reenata niin flunssan pitää iskeä,7 päivää flunssassa alkaa käydä hermon päälle:curs:.Pakko vaan ottaa lepiä ja toivoa,että paranis pian.
 
Mummi haudattiin tänään... ei varsinaisesti vituta, mutta kyllä vetää mielen matalaksi. Pistää miettimään mikä on oikeasti tärkeää elämässä.
 
Viimeiset neljä tuntia niin ankara päänsärky ettei mitään rajaa! Särkylääkkeistä ja lepäämisestä ei mitään apua.
 
Samwaiss sanoi:
Upeasti kirjoitat. Päiväkirjatekstisi on "klassinen" esimerkki siitä, miten työyhteisön narsisti ei välttämättä huomaa itse olevansa se...
Click to expand...

Pystyisitkö perustelemaan tätä jollain tavalla?

Kuten totesin, olen omat heikkouteni tiedostanut ja toisaalta tiedän myös omat vahvuuteni. Se, että jää suhteellisen systemaattisesti tiedon ulkopuolelle, jää positiivisesta palautteesta huolimatta palkkakehityksessä jälkeen muihin nähden, on mielestäni melko ikävä tilanne. En ymmärrä, miten tällaisesta asiasta puhuminen tekee henkilöstä narsistin?

Itse uskon näiden olevan ennemminkin henkilökemioista kiinni.
 
Patria sanoi:
.... Onko kukaan muu ollut vastaavassa tilanteessa ja miten toimitte? Itse en ylitä rajaa ja aloita esim. kiukuttelemaan tai haastamaan riitaa, sillä tiedän sen olevan suhteellisen lyhyt tie. En kuitenkaan voi vakavissani ajatella, että jaksaisin "roikkua" mukana monta vuotta, mikäli tilanne ei tästä parane.
Click to expand...

Mitä odotat/haluaisit että tapahtuu ja onko se realistista? Millaista palkitsemista odotat?
 
alppix sanoi:
Mitä odotat/haluaisit että tapahtuu ja onko se realistista? Millaista palkitsemista odotat?
Click to expand...

Odottaisin, että kehityskohteet ilmoitettaisiin selvästi. Nythän tilanne on ennemminkin niin, että palaute on pitkälti positiivista. Kun kysyy, onko jotain selkeitä puutteita, vastaus on ei. Ylitöitä tehdään kuitenkin satoja tunteja per vuosi, eikä työ katso aikaa tai paikkaa. Tottakai haluaisin olla työyhteisössämme arvostettu asiantuntija. Silti olen se average joe.
 
Asunut viitisen vuotta vuokratalossa, jossa jatkuvasti porataan, yleensä seiniä. 25 vuodessa mikään muu asumani kerrostalo ei ole ollut vastaava poraamo. Tänään iltapäivällä oli pakko lähteä pihalle auton kimppuun vähän väliä tulevan metelin takia. Porauksen jälkeen sitten aina kuuluu naputus (kun holkki upotetaan sisään). Näissä taloissa kaiketi aina uusi asukas paneloi kämppänsä seinät aina uudelleen. Pystyn asiallisesti avaamaan turpani ja kysellä/puhua asioista, ei sen puoleen, mutta yleensä, kun näen jengiä käytävässä/pihalla. Kiva mies tietysti vaikenisi tai puhuisi vain säästä.

Itse en ole näinä vuosina porannut reiän reikää (käyttänyt hyväkseni vanhoja) ja aion pitää kämppäni vain "poraamona", johon varmaankin jo monet ovat assosioineet kirjoitukseni. Myös joskus Tonpereella asuneena jatkan "porailua". Tampereella kun usein d lausutaan ärränä (ja b p:nä). Näinhän lausutaan myös Jalasjärvellä ja siellä päin.
 
Viimeksi muokattu:
Shitella, tai siis Posti. Tilasin kaks pakettia ulkomailta, toisen jenkeistä ja toisen aasiasta. Hoidin tullauksen kuten pitikin ja tulli ilmotti et siirtyy Postille seuraavaksi. Mulla on kaks pakettia nyt viikon päivät olleet "Lähetys on vastaanotettu kuljetuksesta." - tilassa postinumerolla 00230 jossain päin Helsinkiä odottamassa jakelua omaan postiini. Ei oo näkynyt. Postin asiakaspalvelukin on niin totaalisen paskaa pyörittelyä.
 
Pomo maksanut kolme kertaa palkan väärällä veroprosentilla (7,5% sijasta 23-24%). Joka kerta sanonut että voisitko tarkistaa ennakonpidätyksen ennenkö lähetät ja soita vaikka jos joku ongelma on, voidaan vaikka yhdessä katsoa sitä. Niin ja siis kyseessä tyttöystävän isä, ei helpota yhtään asiaa. Ensimmäisiä palkallisia hänen firmassa ja laskee palkat palkka.fi palvelussa.
Ei nuorta jullia kuunnella, tai kysytä apua käsipelillä siihen ennakonpidätyksen laskuun, sehän olisi NOLOA.
Paistaa jotenkin läpi välinpitämättömyys, kun "eihän sillä ole väliä, saat sitten palautuksia". Joo vittu, kiva sitä on kesätöissä opiskelijan tienata kun 1,5v päästä näät ne palautukset. Alanpä tässä vekslaamaan sitten verokorttia uudeksi.

No eipä tuokaan kauan häiritse, kun aliurakointina sähköhommat muuttuu suoraan puunatsifirman alaisuuteen ja palkanlasku samalla. Ja ainiin, kuukausitulot putoaa sen 500e. Aliurakointi loppuu, koska työntekijöiden kateus ja vitutus kun joku saattaa tienata enemmän. Ensimmäinen kerta, kun ihmiset puhua pälättää mun työsuhteesta ja palkasta näin paljon työpisteellä vaikka itse en asiaa julki tuo. Kova voima on muutamalla eurolla. Ois tyytyväisiä että edes joku tuolla puljussa töitä tehdessä saa ansionsa mukaan.

Löytyshän näitä lisää, kesällä - kesäpoika kesäpojan palkalla, talvella - sähköasentaja. Mukavata olla se kesäpoika vaikka alan koulutusta on enemmän, kuin muilla firmassa vastaavia töitä tekevillä...
Vittu vedänpä sentään opintotukia sikana koko kesän ajalta amk:in harjotteluna. :evil:

edit: Eikä yhtään kuittia tästä suhdetyöpaikasta :D kerrankin perkele saa töitä jotka vastaa osaamista ja luotetaan!
edit2: Tässäpä muuten hyvä havainto, samasta puualan firmasta kysyin töitä - en saanut. Olin aliurakointina siellä töissä - 2vk jälkeen aletaan suunnittelemaan suoraa palkkausta...
 
Isäni kuoli tänään klo 18:05......
 
Vittu sentään, keväällä puhui poliitikot, että Suomi nousee koulutuksella yms. yms. Nyt leikataan opintotuista pois, voi saatana sentään.
 
Kaksi parveketuolia ja yksi pöytä, eihän niiden maalaaminen valkoiseksi ole varmaankaan kovin iso homma. EIPÄ! Voi JUMMMALLLLAUTTT
 
Back
Ylös Bottom