Tää päivä on ollut taas sellaista kurapaskaa, että näin jälkikäteen toivon, etten olisi koskaan mihinkään lähtenytkään.
Aamusta kaikki sujui ihan kivasti, vaikka keli olikin suoraan sanottuna perseestä. Tämä ei toki mikään yllätys ollut, Suomessa kun asumme. Koulun jälkeen sitten oli aika polkea taas kotia kohti, mutta mitä perkelettä mun silmäni näkevätkään kun olen lähestymässä pyörääni. Niinpä tietysti, rengas jälleen puhki. Ja viimeksi vaihdettiin eturengas muistaakseni vajaa kuukausi sitten...
Ei siinä sitten muu auta, kun lähteä taluttamaan uljasta ratsuani kohti kaupungin pyöräkorjaamoa. Tässä vaiheessa alkoi pikkuhiljaa nousemaan sauhu päästä. Ei vois vähempää joku väsynyt käveleminen kiinnostaa tällaisessa säässä, etenkään lepopäivänä.
On se hienoa kävellä kesäkengissä tuolla lumipaskassa ja hirveässä tuiskussa. Kaiken kukkuraksi tiet olivat aivan helvetillisessä kunnossa, mikä tietysti lämmitti rauhallista mieltäni.
No mutta mitäpä tästä. Loppujen lopuksi se matka meni yllättävän "mukavasti" kirosanoja ja kaiken maailman ärräpäitä veistellessä.
Sain kiikutettua pyöräni korjaamoon ja pätevä miekkonen pisti takapyörän ojennukseen 15 minuutissa, mikä kevensi meikäläisen jo ennestään kevyttä kukkaroa 15 eurolla.
Toinen asia mikä luonnollisesti vituttaa on näin talvisin katsella kun aateliset porhaltaa hienoissa lämpimissä autoissaan ohitse ja itse joutuu kyntämään noita perseesti aurattuja latuja. Ei ole elämä aina helppoa.