Nyt on ihan hyvä olla. Ei vituta mikään muu, kuin kaikki.
Ja sanokaas voiko polvilumpio, tai joku muu osa polvesta, murtua niin, ettei siitä ole juurikaan käytännön haittaa? Kaksi viikkoa sitten kompastuin portaissa -kännissä tietysti- ja löin polveni. Sattui ihan homona ja sattuu edelleen jos koskee juuri oikeaan kohtaan. Sattuu siis ihan sattumalla ja tosissaan, mutta muuten ei huomaa mitään ja kävely ja juoksu sun muut onnistuu kyllä. Jotenkin tuntuu, että on pakko olla luussa se vamma, kun on näin kauan kipeä.
Ja se mun työmoraali vituttaa taas edelleen. Olen liian lojaali. Toi polven vamma on vähän tiellä, mutta töissä olen roikkunut vaan, koska ilman mua siellä ei pärjätä. Muutenkin on liian vähän miehiä ja ei vain ole varaa jäädä pois. Toisaalta olis ihan hyvä varmaan levätä pari päivää, että toi polvi paranisi. Ja samasta syystä en ole jaksanut käydä edes lääkärissä ja toinen syy on se, kun se ei varsinaisesti edes haittaa normaalissa elämässä.