12kg lihasta vuodessa. Hesari 17.11

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja J.Jake
  • Aloitettu Aloitettu

J.Jake

Erikoismies
VIP
Liittynyt
15.7.2002
Viestejä
5 244
WP_20161117_10_11_02_Pro.webp

Tästä varmaan saa keskustelua...?

Timo Haikaraisen kirjan perusteella kirjoitettu juttu tämänpäiväisessä Helsingin sanomissa.
 
J.Jake sanoi:
Kilo kuukaudessa, ei selityksiä? Kuinka kauan?
Kuka vaan, ei aloittelija? Ei edes voita puuron kera?
Click to expand...
Aloittelijastahan tuossa on kyse ja ensimmäisen vuoden aikana. Sen jälkeen kyllä kehitys hidastuu sellaista vauhtia että hirvittää. Pitäisi olla sanomattakin selvää.
 
voita joskus paljonki, mutta ihan meijerituotteena. nyt sitten jos puhutaan absoluuttisesta lihasmassasta eikä painon lisäämisestä yleensä, on aina eri asia ja se koskee haikaraistakin. kuitenkin suht monia vuosia treenanneita on saatu keräämään kovia massoja ja rasva-% on pysynyt aikalailla samana, joskus laskenutkin. aika harvalla mun asiakkaalla se massan kerääminen kuitenkaan on se nimenomainen ykköstavoite, vaikka siinä sivussa sitä kertyykin, kun voimaa tulee.

kaikilla se kehitys ei oo alussa sitä parasta, vaikka näin vois olettaa ja monet pitää itsestäänselvänä. jotkut kopioi netistä ja lehdistä ohjelmia, jotka vaan jostain syystä ei niille sovi. tiedänpäs muutamia tyyppejä, joilla paras kehitys on tullut yli 10v treenin jälkeen vasta, kun se taju oman kropan tarpeista ja vaatimuksista on selvinnyt. eli ei ole "sanomattakin selvää".
 
Mmmm. Totta. Alussa puhutaan keskiverto kuntoilijasta ja sitten nollasta aloittamisesta.
Noi kilo kuukaudessa jutut on samoja kuin 2,5kg lisää joka treeniin.

Noita on helppo huudella kun ei yhtään mietitä aikaa.

12kg vuodessa ja 125kg vuodessa lisää kuulostaakin sitten jo erilaiselta. Sitten jos jaksaakin vielä toisen vuoden purra hammasta niin ollaankin jo ihan kohtalaisissa tuloksissa.
 
jto sanoi:
.
kaikilla se kehitys ei oo alussa sitä parasta, vaikka näin vois olettaa ja monet pitää itsestäänselvänä. jotkut kopioi netistä ja lehdistä ohjelmia, jotka vaan jostain syystä ei niille sovi. tiedänpäs muutamia tyyppejä, joilla paras kehitys on tullut yli 10v treenin jälkeen vasta, kun se taju oman kropan tarpeista ja vaatimuksista on selvinnyt. eli ei ole "sanomattakin selvää".
Click to expand...
Tässä puhuttiin nyt kuitenkin tuosta jutusta missä on mun mielestä sanomattakin selvää että siinä puhutaan nimen omaan aloittelevasta punttaajasta joka ottaa heti alkuun hyvän valmentajan ja tekee täten heti kaiken oikein. Ne on sitten kyllä asia erikseen jotka heiluu kymmenen vuotta salilla saamatta mitään aikaan kun kaikki siinä mitä ne tekee on ihan päin helvettiä. Kai sieltä nyt hyvät kehitykset tuleekin kun joku laittaa hommat kuntoon.
 
Sattui silmään facessa jonkun punttieinarin kirjoitus missä se kavereineen nauraa ihan vääränä tuolle jutulle. Eivätkä ymmärrä vaikka Hulmi käy siinä selittämässä että kyllä se muutaman kuukauden pitää paikkansa.

Oma paino taisi nousta 66 -> 75kg ekan vuoden aikana, kyllä se varmaan jossain vaiheessa oli yli kilon kuussa -tahtia. Ja söin silloin palkkariksi hedelmäsalaattia.
 
no siel on isoja bodareita ja kovia nimiä sillä saralla. ihan ymmärrettävää kritiikkiä artikkelia kohtaan, mutta ehkä hieman mustavalkoisesti artikkelia tulkitsivat.

mikä itellä näissä ohjelmoinneissa on aina mielessä, että kaikki ei halua bodareiksi, mutta voimaa sais tulla. joillakin ei voimasta oo väliä, kunhan patti kasvaa. joillekin kummallakaan ei oo väliä, kunhan se salitouhu siirtyy johonkin muuhun eli omaan lajiin kunnolla. se miltä joku NÄYTTÄÄ ei kerro kauheen paljoa siitä suorituskyvystä jossain lajissa. maailman huiput monissa lajeissa ei pärjäis edes piirikunnallisissa fitness-kisoissa. tää on myös seikka mikä hyvin monelta unohtuu tai ei mee kaaliin, ku katellaan urheilijoiden kuvia.
 
Itse ymmärsin tuon jutun niin, että siinä tarkoitettiin aloittelijaa ainakin systemaattisen ja tavoitteellisen treenin suhteen. Itse aloitin reippaammat punttihommat 23 vuotiaana ja takana oli nyrkkeilyä 8 vuotta. Olin piiskanlaiha 73 kiloinen ja reiluun 90 kiloon mentiin vajaassa kahdessa vuodessa. Samassa ajassa penkissä 10 sarja nousi 50 kilosta 120 kiloon. Kyykky meni 60 kilosta 150 kiloon samoilla spekseillä. Ruokavalio oli velaksi opiskelijalle tyypillinen yliopiston ruokalahuttu päivällä ja juustokeittoa muina aikoina, Parhaimmillaan treenipainoihin todella sai 2,5 kiloa kuukaudessa. En siis epäile tätä, mutta eihän se tietenkään voi toteutua vuosikausia treenanneella, vaikka treeni olisi ollut vähän paskaakin. Tuon tason saavuttamisen jälkeen kehitys olikin todella takkuista.

Opiskelujen lopulla tuli puolen vuoden tauko kaikkeen treenaamiseen ja paino nousi yli 110 kilon ja lihasta häipyi varmaan 10 kiloa. Sen jälkeen palasin päähänlyömisen ihanaan maailmaan ja painon vedin parissa vuodessa alle 91 kilon. Siellä olen pysynyt ever since ja treeniromutkin on nykyisin tyttöjen painot noihin aikoihin verrattuna. Ja en usko, että paluuta noihin olisi enää koskaan, vaikka tekisi mitä.
 
Tuosta artikkelista on helppo allekirjoittaa ainakin toteamus, että usein syynä heikkoihin tuloksiin on liian harvat treenikerrat tai junnaaminen samoissa painoissa ja harjoitusmetodeissa.

Usein kuitenkin tuntuu kokeneemmiltakin voimailijoilta unohtuvan varmasti täälläkin aikanaan siteerattu tutkimus, että yksilölliset erot harjoitusvasteessa ovat erittäin suuria.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1462768167708

Eli kun joillakin aloittelevilla voimaharjoittelijoilla kehitys ensimmäisen puolen vuoden aikana on rakettimaista, joillakin voi tulla jopa takapakkia. Artikkelissa siteeratussa tutkimuksessa 30 prosentilla alaraajojen lihakset eivät puolen vuoden harjoittelujakson aikana kasvaneet lainkaan ja joillakin voima ja/tai lihasmassa jopa pieneni. Tutkimusasettelua ja syy/seuraussuhteita voi tietysti selitellä vaikka miten päin, mutta todennäköisesti johtopäätös on ainakin hyvin oikean suuntainen ja siinä mielessä tämän ketjun ensimmäisessä viestissä esitetty artikkeli kyllä yksinkertaistaa ja yleistää asioita vähän liikaa.
 
Yksilölliset erot on aivan järkyttävät tuossakin asiassa kuinka paljon ensimmäisenä vuotena onnistuu lihasta kasvattamaan. Auschwitz kunnosta kun rupeaa syömään ja treenaamaan kunnolla, ja vielä sattuu olemaan lahjoja lihaksen kasvatukseen niin alkuun vauhti on jäätävää.
 
Mixpack sanoi:
Tuosta artikkelista on helppo allekirjoittaa ainakin toteamus, että usein syynä heikkoihin tuloksiin on liian harvat treenikerrat tai junnaaminen samoissa painoissa ja harjoitusmetodeissa.

Usein kuitenkin tuntuu kokeneemmiltakin voimailijoilta unohtuvan varmasti täälläkin aikanaan siteerattu tutkimus, että yksilölliset erot harjoitusvasteessa ovat erittäin suuria.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1462768167708

Eli kun joillakin aloittelevilla voimaharjoittelijoilla kehitys ensimmäisen puolen vuoden aikana on rakettimaista, joillakin voi tulla jopa takapakkia. Artikkelissa siteeratussa tutkimuksessa 30 prosentilla alaraajojen lihakset eivät puolen vuoden harjoittelujakson aikana kasvaneet lainkaan ja joillakin voima ja/tai lihasmassa jopa pieneni. Tutkimusasettelua ja syy/seuraussuhteita voi tietysti selitellä vaikka miten päin, mutta todennäköisesti johtopäätös on ainakin hyvin oikean suuntainen ja siinä mielessä tämän ketjun ensimmäisessä viestissä esitetty artikkeli kyllä yksinkertaistaa ja yleistää asioita vähän liikaa.
Click to expand...


Kuulun varmaankin tähän ryhmään jolla ei kehitystä tapahdu. Hyvä kun huomasin tämän viestin, niin ei tarvitse enää ottaa paineita siitä, että teenkö jotakin väärin kun patti ja/tai voimat ei kasva. Siis reilu vuosi takana saliharjoittelua pari kertaa viikossa. Melkein aloituspainoilla on menty koko ajan. Vyötärön olen saanut hoikemmaksi, mutta mutta lihakset ja voima kateissa. Takapakkiakin tullut.
Aerobinen kunto on kyllä selvästi parantunut, otetaan ilo siitä. Jatkan kyllä saliharjoittelua ihan senkin takia, jos sillä pystyn hidastamaan iän aiheuttamaa lihaskatoa.
 
Ei kannata ihan liikaa murehtia omista geeneistä, vaan varmasti löytyy jokaisella aina parannettavaa jossakin muuttujassa. Varsinkin ensimmäisten vuosien perusteella (ilman pätevää valmentajaa) on paha sanoa onko se geeneistä kiinni vai jostain toisesta muuttujasta.
 
Nähtävästi itsekin tehnyt kaikki päin v.tä. 37 kun täytin sain herätyksen ja ostin penkin autotalliin. Nyt 3 vuotta myöhemmin penkki noussut 60 -> 105 , kyykky 80 ->120. Minkäänlaista pohjaa voimailusta ei ole. Ihan nollasta aloittanut.
 
nono sanoi:
Kuulun varmaankin tähän ryhmään jolla ei kehitystä tapahdu. Hyvä kun huomasin tämän viestin, niin ei tarvitse enää ottaa paineita siitä, että teenkö jotakin väärin kun patti ja/tai voimat ei kasva. Siis reilu vuosi takana saliharjoittelua pari kertaa viikossa. Melkein aloituspainoilla on menty koko ajan. Vyötärön olen saanut hoikemmaksi, mutta mutta lihakset ja voima kateissa. Takapakkiakin tullut.
Aerobinen kunto on kyllä selvästi parantunut, otetaan ilo siitä. Jatkan kyllä saliharjoittelua ihan senkin takia, jos sillä pystyn hidastamaan iän aiheuttamaa lihaskatoa.
Click to expand...
Kyllä tässä pisti silmään heti kaksi asiaa: "pari kertaa viikossa", "vyötärön olen saanut hoikemmaksi".
Jos oikeasti haluat tuloksia niin treenikerrat on vähintäänkin tuplattava ja jos vyötärö on kaventunut niin olet ollut miinuksilla, eli dieetannut tahallisesti tai tahattomasti. Vaikka etenkin aloittelijan on mahdollista kasvattaa jonkin verran lihasta dieetillä, niin todelliset tulokset tulee vain ja ainoastaan kun syö niin perkeleesti ja sen jälkeen vielä vähän lisää ja katsoo nyt edes että proteiinia tulee tarpeeksi. Ja treenin on oltava kovaa, nousujohteista jatkuvaa itsensä haastamista eikä viikkokausia samassa painossa mukavuusalueella junnaamista. Sen jälkeen saa sitten syyttää geenejä jos ei treeni potki.

Ja mitä tuossa kritisoitiin artikkelia siitä että se yksinkertaistaa asioita liikaa, niin kai se oli vähän sen tarkoituskin. Ja toisaalta siinä kyllä puhuttiin keskivertokuntoilijasta, ei joka ikisestä yksilöstä. On ihan totta että niitäkin löytyy joilla ei patti ja voimat tunnu kasvavan vaikka mitä tekee, mutta on ne vaan aika hemmetin harvassa. Liian herkästi syytetään geenejä.
 
Viimeksi muokattu:
Powerhousu sanoi:
Kyllä tässä pisti silmään heti kaksi asiaa: "pari kertaa viikossa", "vyötärön olen saanut hoikemmaksi".
Jos oikeasti haluat tuloksia niin treenikerrat on vähintäänkin tuplattava ja jos vyötärö on kaventunut niin olet ollut miinuksilla, eli dieetannut tahallisesti tai tahattomasti. Vaikka etenkin aloittelijan on mahdollista kasvattaa jonkin verran lihasta dieetillä, niin todelliset tulokset tulee vain ja ainoastaan kun syö niin perkeleesti ja sen jälkeen vielä vähän lisää ja katsoo nyt edes että proteiinia tulee tarpeeksi. Ja treenin on oltava kovaa, nousujohteista jatkuvaa itsensä haastamista eikä viikkokausia samassa painossa mukavuusalueella junnaamista. Sen jälkeen saa sitten syyttää geenejä jos ei treeni potki.

Ja mitä tuossa kritisoitiin artikkelia siitä että se yksinkertaistaa asioita liikaa, niin kai se oli vähän sen tarkoituskin. Ja toisaalta siinä kyllä puhuttiin keskivertokuntoilijasta, ei joka ikisestä yksilöstä. On ihan totta että niitäkin löytyy joilla ei patti ja voimat tunnu kasvavan vaikka mitä tekee, mutta on ne vaan aika hemmetin harvassa. Liian herkästi syytetään geenejä.
Click to expand...


Kaksi kertaa viikossa 1-jakoista on tuntunut sopivalta. Kokeilin kolmea kertaa viikossa, mutta palautuminen jäi vajaaksi ja olo tuntui väsyneeltä. Syöminen ollut aina samanlaista, määriä en ole lisännyt treenaamisen aloittamisen jälkeen. Läskin pelkoa, enkä osaa syödä isosti. Liikaa proteiinia varon lääkärin suosituksesta.
Treenin kovuus. Sitä olen miettinyt, olisiko siinä parannettavaa. Yleensä kyllä mielestäni olen rasittunut treenin jälkeen. Sen olen huomannut, että jos tunnen oloni väsyneeksi salille mennessä, niin treenaan tuntemuksien mukaan, enkä pakota itseäni tekemään "liikaa". Yritän siis kuunnella kehoani.
 
Nojuu, sanoisin että Powerhousulla mennyt kohdeyleisö ehkä vähän hakuseen, vaikka asiaa sinänsä puhuikin.

On kuitenkin päivänselvää, että tuollasella kypsällä 60-vuoden iällä alkaa olla jo vaikutusta palautumiseen, lihasten ja voiman kasvuun sekä ravintopuoleenkin toki. Proteiinia en todellakaan vanhemmiten varoisi ilman jotain terveydellistä syytä (esim. munuaisten vajaatoimintaa), koska proteiinin tarve vanhemmiten kasvaa juurikin tuon lihaskadon estämisen/hidastamisen vuoksi. Jopa liikkumattomille vanhuksille suositellaan samanlaista proteiininsaantia kuin nuorelle aktiiviselle salijullelle (2g/kg/vrk).

Itseään kannattaa toki siellä salilla haastaa, mutta kropan kuuntelu on varsin tärkeää iän karttuessa. Noin aikuisiällä alkaa noita tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja olla vähän eri tavalla, kuin näin nuorempana. Eli jos ei ole estettä tehdä kovaa niin kannattaa tehdä kovaa.
 
Zerro sanoi:
Nojuu, sanoisin että Powerhousulla mennyt kohdeyleisö ehkä vähän hakuseen, vaikka asiaa sinänsä puhuikin.
Click to expand...
Ei varsinaisesti. Kuudenkympin ikä ei ole mikään selitys sille että mitään ei tapahdu (samat painot kuin alussa...) Ja tässähän syytettiin vieläpä geenejä eikä ikää. Haasteita se toki tuo lisää, mutta on siinä iässäkin mahdollista kehittyä. Ja maailma on täynnä aivan saatanan kovakuntoisia ja vahvoja kuusikymppisiä, että ei siinä iässä vielä ihan seniileitä olla. Turha kuitenkaan ihan mahdottomia toivoa jos tuossa iässä aloittaa, mutta se on ihan varma että jotain pitäisi tapahtua jos treeni on järkevää. Eli kuten sanoitkin niin jos ei ole estettä sille että voi tehdä kovaa niin kannattaa tehdä kovaa. Jos on este niin se on sitten syy sille ettei kehitystä tipu, eikä geenit.
 
Back
Ylös Bottom