Aloittelijan perusmunaukset tänne

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Mark
  • Aloitettu Aloitettu
Itsellä oli suurin virhe ihan alkuaikoina lisäravinteiden yliarvostus, jolloin luuli että pelkällä proteiini-juomalla lihas kasvaa. Eihän sitä massaa tullut ennenkuin oppi ymmärtämään ruuan merkityksen.
 
Itellä ainakin alussa virheenä se, että lämmittely ja venyttely puuttu kokonaan. Aluks venähti sitten hauis= käsi ei meinannu taittuu suoraan ja oli järkyttävän kipee. No seuraavaksi vielä omaa tyhmyttää sana virhe, mutta ojentajilla. Kädet niin kipeet ettei saa sellasta futiksen rajaheitto-liikettä tehtyy :wall: No virheistä oppii nyt kunnon lämmittely ja vähän heiluntaa kepin kanssa ennen treenien alkuu :)
 
- liian pitkät treenit (pakko tehdä kolme sarjaa vielä, kun noi pari meni niin huonosti..)
- liian vähän ruokaa (läskikammo)
- liian vähän juomaa (tottumus)
- liian vähän unta (epämääräiset elämäntavat)
 
Se, että unohtaa että loppupeleissä tarkoitus on tulla vahvemmaksi, riippumatta siitä onko tavoitteena lihasmassa vaiko voima. Jatkuva ohjelmien vaihto ja pakkomielteinen "tuntuman" tavoittelu. Läskinpelko...
 
ei odota että flunssa ohi tai ei halua huomioida että megaflunssa tulossa ja silti lähtee salille.En tiedä oliko tämä syy mutta voi helvetti mikä flunssa ! :(
 
Ne alkumunaukset mitä itse tuli aikoinaan tehtyä.

- Ei tajunnut jakaa ruoan määrää tasaisesti päivän ajalle vaan veti hirmumätöt pari kertaa päivässä.
- Keskitin liikaa: Habaan, rintaan ja olkapäihin. (Ei treenannut tarpeeksi jalkoja, ojentajia tai selkää)
- Ylitreenasin käsiä niin ne ei kasvaneet.
- Ei tiennyt tarkalleen mihin eri liikkeet vaikuttivat joten reenasin liikaa olkapäitä ja etummainen olkajänne lievästi hajos.
- En tuntenut perusteita tarpeeksi hyvin ja sit kun oppi jotain uutta ja hyödyllistä tuli ajateltua välillä liiankin monimutkaisest ja välillä liian kapeakatseisestii.
- Keskittyin liikaa painon lisäämiseen ja liian vähän tekniikkaan.
- Oli laiska kokeilemaan uutta & Odotti kohtuuttomia tuloksia.
- Valitsin huonon ohjelman ja vielä huonomman tavan toteuttaa sitä.
- Kuvitteli hiluvitkuttimien olevan parempi aloittelijalle kun vapaiden painojen.
- Liian vähän kompositio liikkeitä: punnerus, leuat, kyykyt.
- Ei tajunnut viisautta: "Älä usko mitään mitä kuulet ja vain puolet siitä mitä luet."
- Toljotti liikaa "ns" amatti bodarien reeniohjelmia mitä ei kuolevainen vedä läpi ilman anaboolisia asteroideja (steroideja)
- Kuvitteli "alueellisen" rasvanpoiston toimivan. (BTW se ei muuten toimi)

Siinä nyt noita mitä tulee aluksi mieleen... Tosin luulenpa että aikapaljon tuli tehtyä noita perusmunauksia muuteskin.. Sit musta tuli ajan myötä vanha ja wiisas väinämöinen.
 
Kävin ekan kerran salilla, joku salikörmy katteli kun vedin jotain :david: liikettä ja kuittas et harmi ku ei ottanu tyttöystävän painoi mukaa, ku ei tääl salil oo tarpeeks pienii mulle muuten ja sikanauru päälle. En käyny sen jälkee 5 vuoteen salilla. :D:D:D Kävi itsetunnon päälle.
 
15/16 vanhana kun aloittelin niin penkki oli 42kg, siitä nousi 76-78 kiloon puolessa vuodessa(tämähän oli se tärkein mittäri, muita tuloksia en näin 20v. myöhemmin muista, kai sitä jollain satasella pari toistoa kyykkyä sai), jolloin kehitys pysähtyi täysin. Meni myös motivaatio treenaamiseen.
Syitä:
-liian vähän jalkojen treenausta
-liikaa treeniä, 5-6krt viikko ja aina loppuun saakka vetäen, ajatuksella enemmän treeniä->kovemmat tulokset, ei puhettakaan mistään kevyestä viikosta. Tämä oli mielestäni se pahin virhe.
-edelliseen liittyen, aerobista vielä treenin päällä, joskus voi olla hyväkin mutta pitäisi tietää miksi ja mitä tekee
-palautusjuoma puuttui, wrangen protskuja ja jotain Fracman/Gammaoryzanol(?) kapseleita/pillereitä vedettiin summissa. Ps. muistaako joku näitä?
-liian raju venyttely, takareisissä ja varmaan muuallakin nyt venymätöntä arpikudosta
 
15/16 vanhana kun aloittelin niin penkki oli 42kg, siitä nousi 76-78 kiloon puolessa vuodessa(tämähän oli se tärkein mittäri, muita tuloksia en näin 20v. myöhemmin muista, kai sitä jollain satasella pari toistoa kyykkyä sai), jolloin kehitys pysähtyi täysin. Meni myös motivaatio treenaamiseen.
Syitä:
-liian vähän jalkojen treenausta
-liikaa treeniä, 5-6krt viikko ja aina loppuun saakka vetäen, ajatuksella enemmän treeniä->kovemmat tulokset, ei puhettakaan mistään kevyestä viikosta. Tämä oli mielestäni se pahin virhe.
-edelliseen liittyen, aerobista vielä treenin päällä, joskus voi olla hyväkin mutta pitäisi tietää miksi ja mitä tekee
-palautusjuoma puuttui, wrangen protskuja ja jotain Fracman/Gammaoryzanol(?) kapseleita/pillereitä vedettiin summissa. Ps. muistaako joku näitä?
-liian raju venyttely, takareisissä ja varmaan muuallakin nyt venymätöntä arpikudosta
-liikaa treeniä laitteilla, liian vähän vapailla painoilla. Nyt teen päinvastoin.
 
Vaikken nyt ihan alottelija ookkaan ni ei oo hajuakaan mistään kevyistä viikoista. Alussa oma suurin virhe oli omat luulot vs. oman kropan tunteminen. Eli vannoin ja uskoin yhteen ja oikeaan tyyliin koska luulin sen olevan ainoa tie onneen salilla. Sekin korjaantu ajan ja vitullisten kipujen kautta.
 
Alussa vaihtelin ohjelmia omasta mielestäni liian usein. Nykyään esimerkiksi treenijako pysyy suunnilleen samana koko ajan, mutta samoja liikkeitä teen harvoin (muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta) peräkkäisissä treenissä. Ja kylllä sitä olisi alussa voinut enemmän panostaa esimerkiksi lihashuoltoon.
 
Jos joku pistää tästä paremmaks niin saa multa mitalin. Mun ihan ihan ensimmäinen ohjelma:
- hauis
- rinta
- vatsa
- forkut
Kaikki lihakset samanarvosia eli vaatii saman määrän (6) sarjoja. Toteutus kuntopiirinä eli noi kaikki vuorotellen läpi ja kierto alusta 6 kertaa. Treenin päälle 2 desiä mass gainer -jauhetta ja tyytyväisenä kotiin. :rolleyes: Onneks tosta aika äkkiä viisastuttiin...
 
Jalkojen treenaus (kyykky,prässi jne.) vaikka vasemmassa nivusessa pistävää kipua. Onneksi tajusin lopettaa "hyvän sään" aikaan kun oikea nivunenkin alkoi kipuilemaan.. Tuloksena lääkärikäynnin + kuvien jälkeen (röntgen & magneetti) vasemmassa lonkkaluussa n. pikkurillinkokoinen luunpala irti ja molemmissa häpyluissa alkavat rasitusmurtumat.
6 kk:ta siinä sitten huilailtiinkin, ettei saanut edes vatsaa jännittää.
 
Cletic sanoi:
Jalkojen treenaus (kyykky,prässi jne.) vaikka vasemmassa nivusessa pistävää kipua. Onneksi tajusin lopettaa "hyvän sään" aikaan kun oikea nivunenkin alkoi kipuilemaan.. Tuloksena lääkärikäynnin + kuvien jälkeen (röntgen & magneetti) vasemmassa lonkkaluussa n. pikkurillinkokoinen luunpala irti ja molemmissa häpyluissa alkavat rasitusmurtumat.
6 kk:ta siinä sitten huilailtiinkin, ettei saanut edes vatsaa jännittää.
Click to expand...

oh man , aika paha. mutta varmaan hyvä varoittava esimerkki. tsemppiä sinne:rock:
 
Kiitos! :) Tää tapahtu kylläkin jo 2007.. Ja mukavinta tuossa oli se, että 2 vko. siitä kun olin taas saanut luvan treenata joukkueen (futis) kanssa, niin katkesi oikeasta polvesta ACL. Tuli siitäkin sitten taas mukava huili heti perään
 
Omalla kohdallani:
-Neuroottinen fiksautuminen sarjapainoihin ja suoritustasoihin lyhyellä aikavälillä, jopa yksittäisissä treeneissä. Korjaantui kirjaamalla tulokset ylös huolella ja vertailemalla niitä pidemmällä aikavälillä.

-Kevyiden viikkojen laiminlyönti. Aina tahtoo mennä täysillä, kunnes yhtäkkiä onkin reidet täysin jumissa ja kyynärvarsissa kipuilee niin saatanasti. Parempi mennä viikko iisisti kuin joutua ottamaan viikon täyslepo.

-Rasvanpelko. Välttelin plussakaloreita pitkään, mikä piti kehityksen hyvin aisoissa. Kun viimein uskasin "läskiintyä" niin paino nousikin 63->70kg puolessa vuodessa lihaserottuvuuden samalla parantuessa.
 
Itselläni olennainen virhekäsitys oli lihaskasvun näkeminen liian paikallisena ilmiönä. Tämän kumoamista kuvaa hyvin joku sanonta joka suomeksi olisi suunnilleen "Haluatko isot hauikset? Siis kyykkää!".
 
Vaikka ihan lapsenkengissä ollaankin niin listataan
-"jumppalaitteiden teko"
- penkin ylikulutus, ekoina kertoina penkkiä joka kerta pyramiditreeninä.
- Raskaiden liikkeiden välttäminen
- Aloittaminen nelijakoisella (1/2-jakoisen olen vain todennut ylivoimaiseksi nuorelle jannulle)
- ojentajien laiminlyönti
- Illuusio "massakaudesta", jossa voin syödä miten paljon tahansa ja mitä tahansa
- turhamaisuus
 
Back
Ylös Bottom