MitkÀ fiilikset jÀi DC:stÀ? Widowmakerit ja DC-pohkeet on tietty perseestÀ, mutta tuliko kehitystÀ?
Saatat ehkÀ jo tietÀÀkin, ettÀ meikÀlÀiseltÀ kysyttÀessÀ tulee lÀhes aina jonkinlainen essee...
DC tosiaan toimi lÀhes niinkuin olin ennakkoon olettanutkin. HyvÀt lihasryhmÀt ottivat hienosti osumaa, mutta heikommissa ei puolestaan mitÀÀn merkittÀvÀÀ kehitystÀ tapahtunut, jos kehittyivÀt ollenkaan. Esimerkiksi selkÀ ja etureidet ottivat mukavaa hittiÀ, mutta meikÀlÀisellÀ heikommat paikat kuten ojentajat ja sivuolat vaativat kyllÀ enemmÀn volyymia ja eristÀviÀkin liikkeitÀ. Samoin punnertavat liikkeet ovat mulla sarjapainollisesti paskoja ja niiden kehittÀmiseen tarvitsee enemmÀn volyyminsyklittelyÀ, kuin vain suoraa yhden sarjan balls-to-the-wall junttaamista joka kerta sarjapainoja (tai toistoja) lisÀten. Johonkin Hammerin vipuvarsipunnerrukseen tuli kyllÀ ladottua 30kg lisÀÀ tuolla tyylillÀ, mutta tuo nyt ei mikÀÀn oikea liike ole ":D"
Sarjapainojen kasvatuksessa kulkee vÀhÀn sama juttu, eli vahvoille lihasryhmille saa latoa lisÀÀ levyjÀ joka kerta ja silti tulee samat toistotkin kuin viime kerralla. Heikommat liikkeet tai lihakset vaativat enemmÀn psyykkailua, mutta kyllÀ sieltÀ joka kerta tuli edes yksi toisto grindailtua lisÀÀ. YhtÀÀn edistyneemmÀlle treenaajalle tÀmÀ ei vain vÀlttÀmÀttÀ ole se paras ideologia, sillÀ ajatusmaailma "pakko suoriutua paremmin kuin viime kerralla tai liike vaihtoon" ajaa aika helposti suorittamaan vain liikettÀ ottamalla toistoja löysemmÀn tekniikan avulla ja unohtamaan lihaksen työstÀmisen. Monessa liikkeessÀ olisin varmasti itsekin saanut hilattua kiloja ylöspÀin paljon enemmÀnkin, jos olisi tosiaan lÀhtenyt vain ja ainoastaan hakemaan niitÀ toistoja, ilman ettÀ ajattelee, kuinka hyvin se hauis nyt supistuu.
Widowmakerit tai DC-pohkeet eivÀt edes ole ohjelman mitÀÀn pahimpia jippoja vaan extreme stretching on oikeasti aivan sairasta puuhaa. Kuvittele, ettÀ olet juuri pumpannut widowmakerin kuolemaan saakka ja treenikaveri on avittanut viimeisen toiston ylös. Tuossa vaiheessa tekisi mieli vain lyyhistyÀ maahan haukkomaan happea, mutta vielÀ ei ole sen aika. Tutisevin jaloin laahustat lÀhimmÀn smithin/rÀkin luokse, laskeudut siitÀ sissikyykyn ala-asentoon ja yritÀt hengailla tuolla maitohapon ja veren tÀyttÀmiÀ reisiÀ repivÀssÀ venytyksessÀ. Rest-pauseista, widowmakereista ja DC-pohkeista tuli ihan arkipÀivÀÀ, kun tuota junttasi joka treenissÀ, mutta extreme stretching sattui ensimmÀisestÀ treenistÀ viimeiseen.
Tarkoituksena oli dieetin jÀlkeen ottaa todella rauhallisesti massaa reversellÀ eikÀ tehdÀ niinkuin tÀssÀkin ketjussa useat, ettÀ kuukauteen isketÀÀn 8kg ruhoon. Ongelmaksi vain tuli se, ettei tÀllÀ tavalla tuntunut saavan painoa mitenkÀÀn ylöspÀin ja kokoajan sai olla lisÀÀmÀssÀ kaloreita. Ajatuksena oli aluksi, ettÀ nyt onkin helppo nostella painoa, kun tulee vain 3 treeniÀ viikkoon ja niissÀkin vain muutama työsarja. Toisin kuitenkin kÀvi ja kaikki mitÀ kroppaan tunki kÀytettiin palautumiseen, kun vaa'an lukemien nostamisen eteen sai oikeasti taistella. Fysiikassa kuitenkin tapahtui ihan positiivisia muutoksia, joten ei mennyt ihan hukkaan koko treenijakso.
DC:n yksi merkittÀvimmistÀ anneista on tÀysin rehellisesti sanottuna, siitÀ saatava mentaliteetti ja asenne treenaamiseen. Kivunsieto ja irtiottokyky kasvavat ja jatkossa saa muistakin treenityyleistÀ ja ohjelmista enemmÀn irti, jos vain pystyy hyödyntÀmÀÀn tuota DC-asennetta. KyllÀ mÀ suosittelen kaikkien kiinnostuneiden kokeilemaan tÀtÀ jossain sopivassa vaiheessa treeniuraa. TietÀÀ sitten ainakin, sopiiko tÀllainen tyyli itselle vai ei. Kannattaa kuitenkin ensin lukea noita Doggpoundin ketjuja lÀvitse, ettÀ tietÀÀ, mitÀ on tekemÀssÀ ja alkuun toteuttaa ohjeita kunnolla useamman treeniblokin ajan ennen kuin lÀhtee clusterfuckkailemaan mitÀÀn joukkoon. KyllÀ mÀkin tulen varmasti jatkossa vielÀ soveltamaan Danten oppeja tulevissa treeniohjelmissa, kuten tÀllÀkin hetkellÀ on jo vÀhÀn mietinnÀssÀ...