Ikä ja kehitys

[mikasa90]

Mika Törrö on 46v.

Ei mul muuta.

 

[jto]

Iän vaikutus näkyy eniten nopeutta ja räjähtävyyttä vaativissa lajeissa. Maksimi- ja perusvoimapohjainen tekeminen sekä kestävyyslajit sopii vallan hyvin määrätietoiselle 40+ -vuotiaalle ikälopulle. Voimanosto, voimamiesurheilu, triahtlon, maratonit jne jne on täynnä varsin tiukasti kypsään ikään ehtineitä treenaajia. Ja... onhan se nyt aika mukavaa, jos vetää 60-vuotiaana maasta vaikka 250kg ja samalla salilla ei oo yhtäkään junnua (alle 40v nulikat), ketkä tekee samaa. Varttuneempi ikä on myös mahdollisuus olla esikuva muille. Kyllä se treenaaminen on etuoikeus ja omasta kropasta pitää pitää huolta. Ja... sitten kun kuitenkin tulee ne zombit, pitää pystyä ees hetken verran laittamaan vastaan.

 

[Fierfly]

Iän vaikutus näkyy eniten nopeutta ja räjähtävyyttä vaativissa lajeissa. Maksimi- ja perusvoimapohjainen tekeminen sekä kestävyyslajit sopii vallan hyvin määrätietoiselle 40+ -vuotiaalle ikälopulle. Voimanosto, voimamiesurheilu, triahtlon, maratonit jne jne on täynnä varsin tiukasti kypsään ikään ehtineitä treenaajia. Ja... onhan se nyt aika mukavaa, jos vetää 60-vuotiaana maasta vaikka 250kg ja samalla salilla ei oo yhtäkään junnua (alle 40v nulikat), ketkä tekee samaa. Varttuneempi ikä on myös mahdollisuus olla esikuva muille. Kyllä se treenaaminen on etuoikeus ja omasta kropasta pitää pitää huolta. Ja... sitten kun kuitenkin tulee ne zombit, pitää pystyä ees hetken verran laittamaan vastaan.

Mitenkäs homma toimii ikuisuuden pituisen treeniatauon jälkeen?

Itsellä ikä ylittänyt 40 jo jokin aika sitten. Nyt jostain syystä tuumin josko sitä salilla taas kokeilisi käydä. Mitä uskaltaa odottaa ja mitä siellä tehdä? Historiaa sen verran, että tuossa varmaan reilut 15 vuotta sitten viimeksi oikeasti käynyt salilla, jonka jälkeen jatkoin puhtaasti kiipeilyn parissa. Mave, kyykky, penkki taisi olla 220, 160, 100 kun kiipeily vei lopullisesti mukanaan ja salihommat jäi. Salihommien jälkeen (kallio)kiipeilin siellä max 7c tasoilla, kunnes lonkat alkoi oireilla ja vaihtoehdoksi tarjottiin molempien FAI-lonkkien tähystystä, mutta arvelin kokeilla ensin fysioterapiaa ja rasituksen vähentämistä.

Tässä on nyt sitten reilut 10 vuotta vähällä rasituksella ja leikkaamattomilla lonkilla menty ja fyysistä kuntoa hoidettu lähinnä pienmaatalon ja pienmetsätilan hoitohommilla samalla kun näyttöpäätteellä päivät ensin istutaan.

Mitä olisi siis odotettavissa? Onko mitään pääsyjä edes 2/3 vanhoista tasoista? Maastavedon uskoisin onnistuvan tai ainakin siten, että siirtyy romanialaiseen. Kyykky (syvä) tuntuu lonkissa siltä, että jotain poksahtaa rikki vaikka pelkällä tangolla koittaisi, niin onko hyväksyttävää siirtyä prässiin? Tai etukyykky voisi onnistua kun vaan ei ihan pohjiin menisi, mutta pitäisi kokeilla painojen kanssa. Tankopenkki on aina ollut yhtä ******, niin mieluusti siirtyisinkin vaikka käsipainopenkkiin ja tankopenkki lienee salilla aina muutenkin varattu :D

Tarkoitus siis noiden lonkkien kivuttomana pysymisen ehdoilla touhuilla ja odotella, että saa uudet nivelet joskus sitten laitatettua paikalleen molemmille puolille. Tai tiedä vaikka siltä välttyisi sopivalla treenillä. Yli 10 vuotta sitten kuitenkin toisessa jo nivelrikkoa todettu, mutta tosiaan "normielämää" ei ole juurikaan haitannut, mitä nyt pitkät raivaussahauspäivät alkaa välillä lonkkaan käymään.

 

[jto]

Kaikki liikkeet on "hyväksyttäviä". Meet ja teet vaan. Vanhat tuloksetkin alkaa sieltä palailemaan ajan mittaan. Nivelrikko ei oo välttämättä mikään este treenille. Liika lepo on pahempaa. Jos siellä hyvin selkeetä vammaa on, leikkaus on ihan fiksua ajoissa. Ei vuosien ontumisen jälkeen. Aika nopeesti pääsee tekemään kaikenlaista. Kiipeilyssä toki lonkkien liikkuvuudesta on iso apu, mutta kyllä siinäkin ongelmia kiertää voi aika näppärästi.

 

[Roboz]

Mitenkäs homma toimii ikuisuuden pituisen treeniatauon jälkeen?

Itsellä ikä ylittänyt 40 jo jokin aika sitten. Nyt jostain syystä tuumin josko sitä salilla taas kokeilisi käydä. Mitä uskaltaa odottaa ja mitä siellä tehdä? Historiaa sen verran, että tuossa varmaan reilut 15 vuotta sitten viimeksi oikeasti käynyt salilla, jonka jälkeen jatkoin puhtaasti kiipeilyn parissa. Mave, kyykky, penkki taisi olla 220, 160, 100 kun kiipeily vei lopullisesti mukanaan ja salihommat jäi. Salihommien jälkeen (kallio)kiipeilin siellä max 7c tasoilla, kunnes lonkat alkoi oireilla ja vaihtoehdoksi tarjottiin molempien FAI-lonkkien tähystystä, mutta arvelin kokeilla ensin fysioterapiaa ja rasituksen vähentämistä.

Tässä on nyt sitten reilut 10 vuotta vähällä rasituksella ja leikkaamattomilla lonkilla menty ja fyysistä kuntoa hoidettu lähinnä pienmaatalon ja pienmetsätilan hoitohommilla samalla kun näyttöpäätteellä päivät ensin istutaan.

Mitä olisi siis odotettavissa? Onko mitään pääsyjä edes 2/3 vanhoista tasoista? Maastavedon uskoisin onnistuvan tai ainakin siten, että siirtyy romanialaiseen. Kyykky (syvä) tuntuu lonkissa siltä, että jotain poksahtaa rikki vaikka pelkällä tangolla koittaisi, niin onko hyväksyttävää siirtyä prässiin? Tai etukyykky voisi onnistua kun vaan ei ihan pohjiin menisi, mutta pitäisi kokeilla painojen kanssa. Tankopenkki on aina ollut yhtä ******, niin mieluusti siirtyisinkin vaikka käsipainopenkkiin ja tankopenkki lienee salilla aina muutenkin varattu :D

Tarkoitus siis noiden lonkkien kivuttomana pysymisen ehdoilla touhuilla ja odotella, että saa uudet nivelet joskus sitten laitatettua paikalleen molemmille puolille. Tai tiedä vaikka siltä välttyisi sopivalla treenillä. Yli 10 vuotta sitten kuitenkin toisessa jo nivelrikkoa todettu, mutta tosiaan "normielämää" ei ole juurikaan haitannut, mitä nyt pitkät raivaussahauspäivät alkaa välillä lonkkaan käymään.

Aina kun takana on pitkä tauko, se antaa erinomaisen mahdollisuuden miettiä tekemisen tarkoituksenmukaisuuksia ja tavoitteita. Kaksi tietä, voimanosto tai bodaustyyppinen voimailu, yksi lähestymistapa, joka mahdollistaa kehityksen täysin iästä riippumatta, kummassa hyvänsä lajityypissä. Homman idea on se, että sen sijaan, että menee salille ja ryskää, huutaa, ryskää ja huutaa, menee sinne ja ajattelee mitä on tekemässä. Suunnittelee, opettelee sen mikä on hyödyksi, ja skippaa sen mikä on vain lohduksi egolle. Homma tehdään niin, että jokaisessa liikkeessä käytetään pisin mahdollinen, puhtain mahdollinen liikerata, ja eliminoidaan kaikki heijaus ja rytke, jotta voidaan käyttää vain sen kohdelihaksen voimaa. Itse lähtisin etenemään niin, että alkuun pitkiä sarjoja, 15+ toistoa pari sarjaa per liike, 2-4 liikettä lihasryhmä. Painoksi valitaan puolet, 2/3 liikkeen maksimista.

Jokaiseen toistoon hidas negatiivinen ts. laskuvaihe, joka päättyy lyhyeen kohdelihaksen venytykseen. Esim. käsipainopenkki, painot nopealla työnnöllä ylös, hidastetusti lasku alas, eikä rinnan päälle, vaan rinnan sivulle. Siinä lyhyt venytys ja uusi nopea punnerrus ylös, toistaen em. sen 15+ kertaa. Toinen sarja samalla painolla samoin, kunnes lihas hyytyy. Sillä kohtaa 10-15 sekunnin lepo, ja lisää toistoja, kunnes on ensimmäisen sarjan toistomäärä täynnä.

Sama periaate kaikkiin liikkeisiin, ei viivytä siinä huippujännityksessä yhtään, vaan viivytään siinä negatiivisessa vaiheessa ja venytyksessä sen päätteksi. Kyykyissä prse lattiaa, hackissa prse lattiaan, prässissä polvet vartalon sivuille, vyökyykyssä prse lattiaan jne. Aina pitää etsiä liikkeestä variaatio, joka mahdollistaa ko. lihaksen venymisen. Hyviä esimerkkejä tarjoaa mm. RPStrenght, Erick Janickin kanava, sieltä otteet haltuun ja tekniikat käyttöön..

Sitten kun on jonkin aikaa veivattu niitä pitkiä sarjoja ja tekniikat alkaa olla hallussa, sitten jos haluaa lisätä voimaa, sarjat lyhemmiksi ja painot suuremmiksi, muuten samat tekniikat edelleen. Jos on +40, kannattaa huomioida sekin, että esim. maastaveto on riski vs. hyöty- suhteeltaan yksi huonoimmista liikkeistä kuntoiluun, ts. voima kyllä kasvaa, mutta loukkaantumisriski on järjettömän suuri saatuun hyötyyn nähden. Yksi tekniikkavirhe, välilevy pullahtaa, ja sitten on pelit seis taas muutaman vuoden..

 

[vannesaha]

35v ikää ja treenitaustaa lähemmäs 14-15v. Koko ajan riesana jonkun paikan "paskana olo". Nyt oli nivelnesteitä puolestaan olkapäähän vuotanut. Kevät kuntouteltiin Bakerin kystaa. Golf-kyynärpäätä myöskin enemmän ja vähemmän.

 

[Mike]

35v ikää ja treenitaustaa lähemmäs 14-15v. Koko ajan riesana jonkun paikan "paskana olo". Nyt oli nivelnesteitä puolestaan olkapäähän vuotanut. Kevät kuntouteltiin Bakerin kystaa. Golf-kyynärpäätä myöskin enemmän ja vähemmän.

En nyt halua mitenkään pakottaa, mutta erittäin vahva suositus. Jätä hiilarit kokonaan pois ja nosta proteiini ja rasva ylös. Ketolla ainakin itellä tulehdustilat laski eikä enää vaivaa mikään.

 

[fntdee]

Kyllä ... tosin salitreenillä ainakaan on oikeasti todella vaikea saada hermostoa (CNS) mitenkään erityisemmin kuoppaan ajettua. Mahdollista, mutta käytännössä todella harvinaista. Vaan usein taustalla on, että suuremmat stressitekijät, mitkä sitä kuormittavat ovat enemmän henkisiä, siksi päällä 24/7 ja tulevat ihan muilta elämän osa-alueilta ja se sitten vaan heijastuu treenistäkin palautumiseen. Iän myötä, kun noita kaikkia muitakin velvoitteita tuppaa enemmän olemaan kuin parikymppisenä.

Mutta oli tätä tai ei, niin toki salillakin heikompi palautuminen pitää huomioida ja sanoisin, että "iän myötä" ensisijaisesti siten, että enemmän focusta treeniliikkeiden "Stimulus to Fatigue Ratioon" (SFR) ... hieno nykytermi sille, että älä tee niitä kaikken kuormittavimpia versioita perusliikkeistä. Takakyykky tangolla, perinteinen maastaveto, tankopenkki ja kulmasoutu jne. Erityisesti "axial loading" eli rangan [suuntaista] kuormitusta, kun välttelee, niin säästää palautumiskapasiteettiaan selvästi.

Paremman hyötysuhteen ärsyke vs. palautumiskapasiteetin kuluttaminen saa, kun ottaa pykälää "kevyemmät" versiot perusliikkeistä... hack-kyykky, RDL, penkkipunnerruslaite ja rintatuettu soutukone. Esimerkiksi.

No ei kyllä ole kyse stressitekijöistä, toki noiden vaikutuksen nyt tunnistaa. Eli sehän se hulluinta että vaikka söisi ja nukkuisi ihan normaalisti niin ei vaan palaudu. Yksinkertaisesti tuntuu että parissa vuodessa palautumiskyky on heikentynyt vaikka teen samanlaista treeniä mikä koostuu juurikin lähinnä noista perusliikkeistä (kyykky, mave, penkki jne). Ja treenaus siis melkein koko ajan enimmäkseen 75-90% alueella. Oon alkanut jo epäileen jotain ravinnepuutosta, vai mahtaakohan tuo vaikuttaa ollenkaan hermostoon?

Eikö noita perusliikkeitä enää voikkaan tehä yhtäaikaa 2x viikossa esim keski-ikäsenä? Niitä on tulllu tehtyä koska olen luullut niiden olevan kehittävin ja paras ratkaisu.

 

[jto]

Kyllä pystyy. Mulla on äkkiseltään muistellen mukana 15-65- vuotiaita, ketkä tekee suurimman osan treeneistä isoilla perusliikkeillä. Pääasiassa 2-3 kertaa viikossa per lihasryhmä riippuen päälajista ja kaudesta. Toki ihan fiksua on ittensä tutkituttaa asiantuntijalla, kun tää netti on vähän tällanen eri tuntija.

 

[beginner]

No ei kyllä ole kyse stressitekijöistä, toki noiden vaikutuksen nyt tunnistaa. Eli sehän se hulluinta että vaikka söisi ja nukkuisi ihan normaalisti niin ei vaan palaudu. Yksinkertaisesti tuntuu että parissa vuodessa palautumiskyky on heikentynyt vaikka teen samanlaista treeniä mikä koostuu juurikin lähinnä noista perusliikkeistä (kyykky, mave, penkki jne). Ja treenaus siis melkein koko ajan enimmäkseen 75-90% alueella. Oon alkanut jo epäileen jotain ravinnepuutosta, vai mahtaakohan tuo vaikuttaa ollenkaan hermostoon?

Eikö noita perusliikkeitä enää voikkaan tehä yhtäaikaa 2x viikossa esim keski-ikäsenä? Niitä on tulllu tehtyä koska olen luullut niiden olevan kehittävin ja paras ratkaisu.

Paljonko sulla on ikää?

 

[Osmium]

Mika Törrö on 46v.

Ei mul muuta.

Silleen vähän kankea esimerkki, et Törrön voimatasot on menneet selkeästi alaspäin viime vuodet.

Toki jos huomioidaan et herra alotti hommat jossain 35 ikävuoden jälkeen, niin aika korkealle sitä voi kavuta iästä huolimatta

 

[Lutetium]

Itse tein sen virheen, että volyymiä oli tolkuttomasti liikaa ja salikäyntejä samaten.

Pudotin neljään treeniin viikossa ja vaihdoin bodaus-tyypisen grindaamisen isompiin perusliikkeisiin ja lyhempiin sarjoihin, vähensin työmääriä yrittäen kuitenkin pitää intensiteetin korkealla. Kun ei vanhaan rohjoon enää mitään näyttäviä lainalihoja saa, ni yritetään sitten haalia edes vähän voimaa.

531//BBB toi ekat 3kk hyvää kehitystä, mutta sitten stallasi ja alkoi tulla ikäviä nivelkipuja, joista vinguinkin jo toisessa postauksessa. Olkapää alkaa sentään kuntoutua, kiitos ahkeran kumppanauhajumpan.

Nyt kokeilen tota Elaston 2-jakoista. Näin 56v iässä nousee enemmän kuin 18-kesäisenä, mikä yllätti itsenikin. Muuten tausta on enemmän kestävyyslajeissa. Ei nostetut määrät ole mitenkään merkittäviä eikä some-leuhotuksen arvoisia, mutta ns. 1.000 lbs Club pääsyvaatimus ylittyy.

Ja kun ottaa huomioon, että gainssien tiellä ikääntymisen lisäksi on ( tällä hetkellä hallinnassa oleva) uusiutunut syöpä, kovia sytostaatti- ja sädehoitoja, pari keuhkoveritulppaa ja astma, ni täytyy olla kiitollinen jokaisesta treenistä, jonka saa tehtyä edes hieman nousujohteisesti.

Tässä hullussa elämäntilanteessa ja järjettömässä maailmassa sali on minulle kuin kirkko, jossa vallitsee järjestys ja rauha. Kropan lisäksi sielukin virkistyy.

Ikätovereille vielä viesti: ehdottomasti mars raudan kimppuun. Ajatuksella, suunnitelmallisesti, nousujohteisesti, periksiantamattomasti ja "päätyyn saakka." Jollain aikataululla ne työsi tulokset katoavat, mutta viivytystaistelu kannattaa. Eikä jalkojen treenaamista pidä missään tapauksessa laiminlyödä, ellet sitten ehdoin tahdoin mieli rollaattorin tai kävelykepin käyttäjäksi seuraavilla vuosikymmenillä.

 

[JP-75]

/\
|||

Asiaa!

 

[Mike]

Mä oon treenannut nyt joka toinen päivä, etenkin ketolla domssit tulee vähän myöhemmin.

 

[JP-75]

Treenaan joka toinen päivä ja nelijakoisella eli kierto läpi kahdeksassa päivässä. Ei siellä salilla tarvii joka päivä olla treenaamassa. Välillä on hyvä palautua ja kasvaa/vahvistua ja se ei tapahdu siellä salilla. Se on vaan ärsyke sille.