Veikkaan, että suurimmalla osalla naturaalina vetäessä jalkoihin on vaikeempi saada kokoa kuin yläkroppaan, varsinki takareidet on kettumaiset. Itellä treenivuosia takana nyt about saman verran eli kaheksan ja jalat tuntuu / näyttää aika rimpuloilta omaan silmään edelleen :D Mittanauha tietysti voi kertoa jotain muuta eli ei kannata pelkästään omalla silmällä kattomiseen luottaa, voimatasotkin kertoo enemmä.
Outoa, itsellä on juuri täysin päinvastaiset kokemukset natuna treenaamisesta, eli jalkoihin ja hanuriin oli HUOMATTAVASTI helpompaa ja nopeampaa saada kokoa ja voimaa, kuin yläkroppaan. Tietty tässä vaikuttaa yksilölliset ominaisuudet ja aikaisempi liikuntatausta, tai vastaavasti sen puuttuminen. Varmaan myös se vaikuttaa paljon, mitä liiketyyppejä ja/tai ominaisuuksia on eniten painotettu punttiuran alkupuolella. Mä en tiedä mihin tämä perustuu, mutta ilmeisesti jotain "pohjaa" tai hermotusta on mahdollista ohjata voimakkaasti tiettyyn suuntaan keskittämällä fokus juuri aloittelijana näihin ominaisuuksiin.
Eli itsellä esimerkiksi oli alusta saakka lähes joka treenissä joko mavea tai kyykkyä treenin ekana liikkeenä, ja noi liikkeet myös kehittyivät nopeiten ( no daaaa ). Vastaavasti kun myöhemmin yritin korjata tilannetta, ja saada pattia myös yläkroppaan, niin hommasta ei aluksi tullut mitään. Eli esim. penkkitulos ei kehittynyt mihinkään, jos sitä vertasi noihin kyykkyihin ja vetoihin. Mulla on myös teoria tästä. Mä luulen, että joka lihasryhmälle on olemassa joku "threshold" eli kynnys, joka pitää ylittää että se alkaa reagoimaan treeniin. No joo, niinhän bodarit sanoo, että pitää tehdä paljon sarjoja failureen, että patti alkaa kasvaa. Tässä on totuuden siemen, mutta mun mielestä homma on vähän monimutkaisempi. Jos hermotus jossain lihasryhmässä on lähtökohtaisesti heikko, niin voima ei välttämättä tartu hyvin. Jengi yrittää usein korjata tätä tilannetta nostamalla isompia rautoja. Jos se toimii, niin hyvä. Jos taas ei toimi, niin juttua pitää lähestyä eri kantilta.
Käytännössä itsellä alkoivat rinta ja ojentajat reagoimaan treeniin vasta siinä vaiheessa, kun aloin tekemään paljon etunojapunnerruksia ja dippejä, paljon ja usein sarjoja failureen, tai lähelle sitä. Eli aloin luomaan sitä lähtökohtaista työkapasiteettia ja "sietokykyä" mikä käytännössä on välttämätön edellytys kaiken raskaan ja kehittävän vastusharjoittelun toimivuudelle. Se millä tavalla ihmiset ovat noi pohjat hankkineet, ei ole oleellista. Pääasia, että jotain on joskus tehty. Mä luulen, että ihmiset eivät aina tule ajatelleeksi tätä, koska asioiden väliset syy- ja seuraus suhteet eivät usein ole suoraviivaisia. Se ei tarkoita, että ne eivät silti olisi olemassa. Sori, pitkä off topic posti..