Patrik Borgin, Mikael Fogelholmin ja Hannele Hiilloskorven kirjassa "Liikkujan ravitsemus" on ihan tieteelliseen tutkimukseen pohjaten kirjoitettu siitä, minkä verran raskaana keskimäärin naisella lisääntyvät makro- ja mikroravinteiden tarve, sekä ihan kokonaiskaloreiden tarve. Kokonaiskaloreiden osalta taisi olla jotain 400-500kcal/vrk (ja yllättäen imettäessä taisi olla tuo 500kcal, raskaana 400kcal, eli imettäessä olisi vielä piirun suurempi) suurempi tarve ja vitamiinien ja hivenaineiden tarve lisääntyi myös yllättävän reippaasti. Tuota kirjaa kyllä suosittelen kelle vain perusopukseksi hyllyyn. On lyhyt ja ytimekäs ja perustuu asialliseen tutkittuun tietoon, ei myytteihin.
Suurin ongelma lienee niissä ns. raskauskiloissa se, että jo hyvissä ajoin ennen raskautta on ollut ruokavalio päin helvettiä ja raskauden aikana vielä pahemmin, eli mätetään lähes mitä vain ja melkein miten paljon tahansa, koska "Katoku mää oon ny raskaana ja tarviin energiaa ja silleen niinQ.". Eli joo, ihan tutkitusti naisen energian ja kaikkien ravinteiden tarve raskaana ja imettäessä oikeasti lisääntyy, mutta ei silleen, että pitäisi mätöstää urakalla suklaata, sipsejä jne. Vähän jos joka aterialle lisää terveellistä ruokaa ja siten sen muutama sata kaloria per päivä pyrkii lisää syömään ja ehkä monivitskunappi tai pari päivässä oheen, niin siinäpä se olisi.
Samoin oletusarvona mulla ainakin on kenestä tahansa täysjärkisestä aikuisesta ihmisestä, että liikuntaa harrastetaan, että se on normaali osa arkea. Ei tarvitse olla kehonrakentaja, eikä fitneskissa, saa olla laji tai pari ihan mitä vain liikuntaa, kunhan sitä liikuntaa tulee joka viikkoon aina kun vain terveenä ollaan. Näinhän on valitettavan harvan kohdalla ja siten sitten oli raskaana tai ei, nainen tai mies, läskiä keskimäärin väestöllä kertyy iän kertyessä, elämän fyysisen kuormituksen minimoimisen takia myös, ei vain pielessä olevan ruokavalion.
Äidilläni oli kuulemma raskausaikana mielitekona monenlainen hapan syötävä, esim. puolukkaa ja greippiä oli mennyt paljon. :D Liekö siitä jäänyt päälle se, että itekin ihan suhteettoman paljon tykkään sitrushedelmistä ja kaikista marjoista, myös niistä happamista, eli herukoista ja puolukoista. Äitiä on tullut viime vuosina monesti kiiteltyä siitä, miten hyvän sosiaalisen perimän hän mulle syömisten osalta järkkäsi. Hän ei esim. käytännössä koskaan ostanut mulle limpparia, eikä karkkia, joten eivät ne oikein ikinä ole aikuisenakaan kuuluneet millään lailla (edes laittilimut, yhtä lailla ne mulle ovat vieraita ja saatanan keksintöjä kuin sokeriversiotkin) elämääni, ei niitä sokerimättöjä oikein osaa edes ajatella. Nojoo, poikkeuksina tuohon ovat joskus lakritsi, jäätelö ja jotkut itse tehdyt tosi hyvät leivonnaiset.

Mutta kun on nähnyt ja kuullut yhä enemmän ihmisistä, joilla on tavalla tai toisella surkea sosiaalinen perimä kotoa syömisten ja juomisten suhteen, niin voin olla hyvilläni ja äidilleni (oli yh, joten isällä ei tämän kanssa paljoa ole ollut tekemistä) erittäin kiitollinen siitä, miten mulla nuo asiat ovat. Olenpahan edes jossain asiassa hyväosainen ja onnekas.