Kai tää elämäntapa on, varsinkin kun ajattelee syömisiään.
Valtavirtaihmiset: töissä ostetaan kahviosta aamupalaksi vaalea sämpylä & kahvi, ei väliä mitä sämpylän välissä. Päivällä syödään sitä, mitä ruokalassa tarjotaan, runsaasti hiilarilisäkettä. Ei ennakoida syömisiä. Usein on hauska seurata junassa, että missä vaiheessa ihmisillä rupeaa olemaan jano ja nälkä.
Minä: aamupalaksi pari ruisleipä siivua, päällä reilusti kinkkua tai kalkkunaleikettä. Palanpainikkeeksi proteiinijuoma ja lopuksi pari rkl rypsiöljyä sekä teetä. Päivällä mikrossa lämmitän omaa ruokaa, koska ruokalan ruoka ei kelpaa (hinta laatuun nähden liian kova, liikaa hiilareita). Työkaverini tuijottavat vieläkin ihmeissään ruokaani ja utelevat, mitä siinä on ja miksi siinä on niin paljon lihaa, kanaa tai kalaa ja miksei ruokalan ruoka kelpaa. Jossain välissä heitetään kitusiin vitaminiipillerit ja sitäkin oudoksutaan, ehkä vähemmän kuin "niitä jauhoja" ja rypsärin syömistä silteensä. Junassa kun väki rupeaa kärvistelemään nälissään ja janoissaan, ostaa törkeällä hinnalla junan raflasta limua, sipsejä, kahvia, pullaa tai jopa reissumiestä, mä kaivan repusta omenan, jälkiuuniruisleivän ja tonnikalapurkin, sekä ison pullon raanavettä. Halvempaa ja saan sellaista muonaa kuin haluan. Mausta viis :D.
Joustaa voin ja pystyn esim. sukujuhlilla tai Tomin tyyliin reenien ajankohdan suhteen (treffit), mutta jos pitäisi olla esim. viikko (tai pidempään

) ilman _minkäänlaista_ fyysisesti raskasta aktiviteettia, niin kyllä rupeaisi jo mieltäkin ahistamaan, kropan tukkoisuudesta nyt puhumattakaan.