Onko sitä selkää ikinä tutkittu ihan oikeasti ja kunnolla? Isävainaalla oli aikanaan vuosia sellaiset selkäkivut, mitkä hallitsivat koko elämää, kävelyvaikeuksien ja hirveiden kipujen ja sitä kautta sellaisten mielialavaikutusten kanssa, että olisi minustakin voinut tulla vähemmän epäonnistunut ihminen jos kaikki ei olisi niin pitkään pyörinyt omien teinivuosien läpi sen kivun ja kiukun ympärillä. Lekurit syöttivät käsien levittelyn välissä kolmiolääkkeitä ja lähettelivät fyssareille, kaikki naksauttelijat käytiin läpi mutta ei se miksikään mennyt. Sitten lopulta joku tolkullinen lääkäri pisti magneettikuvaan, mikä oli 90-luvulla uutta ja paljon isomman kiven takana kuin nyt, ja siitä olikin pikaisesti lähtö neurokirurgille kaivamaan yksi iso hermokasvain pois selkäydinkanavasta ja sen pienempi kaveri oli vuorossa erikseen vähän myöhemmin. Eihän siitä selästä enää uutta tullut eikä liikkumiskyvystä täydellistä, mutta ne ylettömät kivut jäivät jo ekassa operaatiossa leikkauspöydälle ja jalka alkoi taas kantamaan paljon luotettavammin. En tässä povaa sinulle mitään yhtä eksoottista, kunhan sanon että mistään tuollaisesta ei pitäisi vain kärsiä ajatuksella että "kai" sieltä "jotain" on rikki, vaan pitäisi ihan oikeasti selvittää, mikä on ongelma ja mitä sille mahdollisesti voidaan tehdä. Tutkimaan kyllä pystytään, kun se pää vain otetaan.