Toi on ehkä se kaikkein isoin syy, miks ei millään viittis tai oo viittinyt lähtee opiskeleen. Tässä on muutaman työvuoden jälkeen tullut sellanen olo, ettei pysty enää elään niin tarkan markan mukaan ja lähtee opiskelijabudjettia mietiskeleen.
On se vaan helpottavaa elää, kun tasasin väliajoin tulee paalua tilille... mut ei sekään oo hyvä, jos ei pidä töistään ja miettii, miten ne unelmat toiveammatin opiskelusta jää koko ajan kaukasemmaks haaveeksi...
Täytys tässä silti jotain kehittävää keksiä, ettei ne pari kolme vapaapäivää viikossa menis aina dokaamiseks... Ja arkikännejä yksin kotona vois kans vähentää.. Ja ruokajuomana lonkeron himassa vaihtaa vedeksi. Voi uittu, mä tajusin, että elän melkein koko ajan, kuin oisin jossain lomalla ja kävisin ulkona syömässä...