Eli tähän keskusteluun voitaisiin koota asioita, jotka vituttaa tällä hetkellä rankasti.
Meikäläisellä on ykkösenä äskeinen umpilisäkkeen leikkaus. Pääsin tänään pois...
Tänne saa kirjoittaa vain ne, jotka ovat kännissä, sekaisin onnesta/surusta, luovassa tilassa tai muuten vaan taiteellisessa koomassa.
Saa myös paljastaa itsestään asioita...
Jooh, kyllähän sentään tuli TE-toimistolta syksyllä kerrankin fiksut päätökset. Eli saan ansiosidonnaisella opiskella, kun oli terveydellinen syy yötyöstä irtisanoutumiseen. Ja...
Kyl se vaan aina ja ikuisesti on työviikon paras päivä tää perjantai. Josko sitä toisen ison motin kahvia imisi kitusiin ja sit täräyttäs läppäriin virrat päälle ja olis tekevinään muutaman tunnin jotain.
Kun ei ole missään lahjakas, täytyy yrittää olla edes keskinkertainen mahdollisimman monessa asiassa; story of my life, koskee myös liikuntaa. 2017 painoin alle 80 kg, kyykky 160, mave parisataa, rinnalleveto 105, työntö yli 90 ja puolikas lappu rinnassa alta kahteen tuntiin. Sitten kaikki onkin mennyt päin helvettiä, mutta nyt voisi edes haaveilla ehjästä treenijaksosta taas.
Sama. Oon alkanu miettiin että liittyyköhän tuo tuohon puNpun valuvikaan..tyhjällä tangollaki meinaa 15 toiston aikana alkaa happi loppumaan, aina on ollut ihan paska aerobinen kunto..#seliseli
Kun ei ole missään lahjakas, täytyy yrittää olla edes keskinkertainen mahdollisimman monessa asiassa; story of my life, koskee myös liikuntaa. 2017 painoin alle 80 kg, kyykky 160, mave parisataa, rinnalleveto 105, työntö yli 90 ja puolikas lappu rinnassa alta kahteen tuntiin. Sitten kaikki onkin mennyt päin helvettiä, mutta nyt voisi edes haaveilla ehjästä treenijaksosta taas.
En tiiä, toisaalta kiinnostais paljon sais vielä liikkuun kyykyssä ja mavessa, mutta vielä enemmän kiinnostaa pitää paikat kunnossa, että pystyy ylipäänsä reenaan..
Mavessa en oo koskaan mitään hajottanu (koputetaan puuta), että sitä nyt vois ehkä varovasti testata. Jos ei joku 160kg ala nouseen hyvin pienellä reenillä, niin hautaan valmis.
500 yt @82kg riitti mulle todistamaan että se on ihan yksi lysti. Kävin jossain 450 yt tuntumassa vajaa pari vuotta sitten pikkasen raskaampana, mutta nyt ei vain kiinnosta pätkääkään. Se ettei loukkaantumisista ole tullut treenitaukoa on moninkertaisesti terveydelle edullisempaa kuin joku fakin penkkitulos.
Henk. koht intoa tohon raskaaseen voimareeniin laskee vielä se, että oma hermosto ilm. sen verran herkkä tai helposti kierroksille menevä, että joku raskas mave- tai kyykkytreeni tuppaa sotkemaan säännön mukaisesti seuraavat yöunet ihan sama miten aikaisin päivällä ois reenannu.
Ja kun nyt ei oo toistaiseksi liikaa vituttanu lähteä salille, kun on pumppaillu vaan kevyesti miten hyvältä tuntuu, niin olkoon noin.
Tää män ohi, kun ei ollu hereillä, kun keikka julkistettiin. Mut marraskuussa ois Solstafir, jonka vois käydä tsekkaan ja Aristocratsin oon toki menossa kattoon ens to.
300 yt ois haaveena ennen 40v., mutta epäilen notta tällä hermostolla jää myös sellaseksi vaikka aikaahan tässä on puuhastella ja sinänsä olisi edellytyksiäkin. Kahtellaan.
Bodailu on kivempaa mutta nyt haluis voimaa että sais edes vähän painoja siihen bodailuun.
Mulla se ei toimi myöskään jos koittaa saada rasvoja alas mikä tarkoituksena kevättä kohti.
Ei mua vaan enää kiinnosta ja työaikataulujen takia en pysty sitoutumaan ryhmäliikuntaan. Luotan siihen että tosipaikan tullen melko kattavasta nyrkkeily, vapaaottelu ja lukkopainitaustasta on sen verran hyötyä että osaan juosta karkuun heti. Kävin joskus ihan vittuillessani juoksee puolimaratonin aerobisena treeninä niin ei tartte senkään puolesta ihmetellä. Tosin nykyseltään kävelen vain. Sitäkin hitaasti.
Hoho, kamppailussa saa tottua vielä enemmän olemaan kaikenlaisten kolotusten ja naarmujen kanssa, mitä salitreenissä. Itekin kyllä kokeiltu.
Liikuntamuotona ois toki muutaman kertaluokan järkevämpää ja monipuolisempaa, mutta ei oikein itekään enää jaksa. Eikä kestä varmaan paikatkaan. Enkä halua paskoa sormieni niveliä, kun haluan soittaa.