Ite vipuan kesät talvet kaikki normaaleihin arkimenoihin kuuluvat matkat pyörällä. Kesällä teen 20-100km:n lenkkejä. Hapenottoa olen lisännyt omalla reikäpäisellä tyylillä. En tiedä onko siinä järkeä, mutta toimii. Homma yksinkertaisuudessaan: Pidätän henkeä vaikka 10 poljinkierroksen ajan, puhallan, vedän sisään ja taas pidätän. 10 tällaisen kierroksen jälkeen vaihdan ilmat hengittämällä syvään 10 kertaa, ja kierto alusta. Toimii parhaiten matka-ajossa. Joskus kokeilen kunka pitkän matkan pystyy keuhkollisella polkemaan. Aikakin kuluu paremmin pitkällä matkalla kun vähän kikkailee. Nyt kun olen veivannut salilla kuntopyörää, olen huomannut että hiki valuu, mutta ei hengästytä, vaikka poljen kovaa ja raskaimmalla vaihteella. Hapenottoa kuvaa myös se, että sukellan 65 metriä 25m:n altaassa. Ja tuo hengityksen vähentäminen on ainoa millä olen hapenottoa tarkoituksellisesti parantanut.