Treenaajien rippituoli

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja El Mako
  • Aloitettu Aloitettu
Kun "aikoinaan" "aloitin" salilla käymisen kävin salilla varmaan keskimäärin kerran viikossa (jos edes sitäkään), treeniohjelmana PT:n mitä ihmeellisin tekele ja ravinnosta tiesin tarpeeksi, mutta söin kuitenkin ihan miten sattui.. Tätä jatkui hävettävän kauan. Nykyään tulee lihashuoltoa laiminlyötyä. Jospa sitä alkais venytteleen, niin ei olis lihakset ihan kireenä koko ajan.
 
En oo venytelly seittemään vuoteen ja todistelen itelleni että siitä ei oo ollu mitään haittaa, koska jumi on voimaa ja voima on nopeutta. Eikä nopeudella niin oo väliä kyllä muutenkaan.
 
En treenannut kolmen kuukauden aikana ennen viime kesälomaa jalkoja kertaakaan. Otin olkapäät 2x viikossa jalkatreenin sijaan. :D Oli vitun tyhmää se. Mutta helvetin mukavaa 8D
 
Mä oon alusta asti treenannut mielestäni järkevästi ja kunnolla, enkä ole mitään lihasryhmiä skipannut. Tekniikat opettelin heti alussa kunnolla, niin ei ole tarvinnut kärsiä vammoista tai nivelkivuista. Syömisetkin on suunnilleen kohdallaan. Rasvaa tosin on ruokavaliossa hiukan ehkä liikaa, mutta mitä väliä, kun se ei keräänny mihinkään. :)

Mutta oon mä virheitäkin tehnyt, nimittäin laiminlyönyt lihashuoltoa, venyttelyä, hierontaa jne. Kun ei muka jaksa tai muista (oikeasti ei vaan viitsi). En edes tiedä, miten paljon paremmin treeni menisi perille, jos lämmittelisin vähän huolellisemmin ennen treeniä ja venyttelisin muutamana iltana viikossa.

Olisin myös voinut treenata vielä kovempaa. Useammin salille, enemmän sarjoja, enemmän toistoja, useammin "shokkitreenejä", määrätietoisempaa progression hakua muutamissa liikkeissä jne.
 
Menin salille sairaana ja koska treenivihossa luki maksimikolmosia maastavedossa niin siten tein niitä. Ja teho-osastollahan sitä oltiin sitten parin päivän päästä sydänlihastulehduksen kanssa. Oikeastaan ainoa iso virhe, mitä olen treenatessa tehnyt. Muuten olen suhteellisen älykkäästi pyrkinyt kehittämään itseäni tekniikoissa ym. Viimeisen vuoden aikan olen käynyt ehkä viisi kertaa salilla, mitä voinee pitää myös jonkinlaisena virheenä, lihasta on lähtenyt kilotolkulla. Mutta kehonpainoharjoitteiden, kahvakuulien yms. myötä on tullut toisaalta toisenlaista kyvykkyyttä kehoon. Ainoa typerä treenijuttu siis tuo sairaana mavettaminen ja vielä täysillä.
 
Tollaset sairaalakeikat on kyllä ekana listalla jota kannattaa välttää. Moni ei sitä sairaana kelaa, mutta yskänuhaflunssakuumeessa kun kovaa treenataan niin aina on vaara, että pumppu kärsii. En halua edes kuvitella miltä jotkut maksimimavekolmoset tuntuu kipeenä.:D Moni tän tiedostaa, että kipeenä ei salille, mutta silti siellä kipeenä riehutaan. No ehkä se joku kerta asian laita teho-osastolla valkenee sitten.
 
Enkä ollut edes kuumeessa...pikku flunssa, kaulan imusolmuke reilusti turvoksissa, pulssi koholla ja vähän heikko olo. Pitäisi tuossa kellojen soida, ettei vittu lähdetä täysillä vetämään maastas. Kevyemmän treenin ois voinut vaikka kestää vetääkin. Tuon jälkeen olen kyllä pitänyt nollatoleranssia sairastelussa ja treenailussa enkä mitään muuta kenellekään suosittelisikaan. Onneksi ei jäänyt mitään vakavaa tuosta.
 
En ole koskaan venytellyt kunnolla enkä venyttele vieläkään. Tähän voisi alkaa tehdä pientä muutosta.
 
Mur-Mur sanoi:
Enkä ollut edes kuumeessa...pikku flunssa, kaulan imusolmuke reilusti turvoksissa, pulssi koholla ja vähän heikko olo. Pitäisi tuossa kellojen soida, ettei vittu lähdetä täysillä vetämään maastas. Kevyemmän treenin ois voinut vaikka kestää vetääkin. Tuon jälkeen olen kyllä pitänyt nollatoleranssia sairastelussa ja treenailussa enkä mitään muuta kenellekään suosittelisikaan. Onneksi ei jäänyt mitään vakavaa tuosta.
Click to expand...


Juu ei se sit kato onko flunssaa vai pientä lämpöö. Pöpö ku pöpö voi ärhäköityä jos ei osaa levätä.

Toinen virhe on se krapulassa salille tuleminen. Omalla salilla käy jengiä ja sanonu et kaks tuntii sit oltiin krapulassa kotona lepäämässä mut nyt ollaan jo salilla. Krapulatreenaus altistaa kanssa yhdelle sun toiselle jutulle. Kylmää hikeä pukkaa ja sydän vähän laukkaa sitä sun tätä, mut mitä sitte. Treeni kulkee!
 
Mopsi80 sanoi:
En treenaa minkään valmiin ohjelman mukaan, vaikka aloitin vasta n. vuosi sitten. Ja mikä pahinta, en edes halua kokeilla mitään ohjelmaa!
Click to expand...

Progressio ei varmaan päätä huimaa. Yksi kaveri treenaili samaan tapaan ja kun tein ohjelmat sille ja ruokaohjeet, takoi vuodessa 15kg lihasta ilman flasaa. 69kg->84kg, melkoinen muutos miehessä. Et varmaan naisena saisi yhtä nopeasti lihasta, mutta kehitys olisi kuitenkin saman suuntainen ja kehonkoostumuksen muutos.
 
Archey sanoi:
Progressio ei varmaan päätä huimaa. Yksi kaveri treenaili samaan tapaan ja kun tein ohjelmat sille ja ruokaohjeet, takoi vuodessa 15kg lihasta ilman flasaa. 69kg->84kg, melkoinen muutos miehessä. Et varmaan naisena saisi yhtä nopeasti lihasta, mutta kehitys olisi kuitenkin saman suuntainen ja kehonkoostumuksen muutos.
Click to expand...

th.webp
 
Archey sanoi:
Progressio ei varmaan päätä huimaa. Yksi kaveri treenaili samaan tapaan ja kun tein ohjelmat sille ja ruokaohjeet, takoi vuodessa 15kg lihasta ilman flasaa. 69kg->84kg, melkoinen muutos miehessä. Et varmaan naisena saisi yhtä nopeasti lihasta, mutta kehitys olisi kuitenkin saman suuntainen ja kehonkoostumuksen muutos.
Click to expand...

Saapas näkee mitä kenkä tekee....
Kehitys seurattavissa kuvien puolella. Ja mun dieettinihän on perfect :D

Enkä kärsi painaa yli 56 kg, joten tavoitteet ovat maltilliset vrt. esimerkkimiehes.
 
En oikeastaan venyttele treenien ulkopuolella vaikka pitäisi. Takareidet ja pohkeet ovatkin niin jäykät etten saa ATG kyykkyjä edes tehtyä.
 
lihashuolto.. tuntematon käsite, nyt sitten korjataan satoa viidentoista vuoden jälkeen ku joka paikka tökkii kireiden lihasten takia. Jos nämä asiat ois ollu kunnossa junnuna niin vois moni asia olla toisin. Huolellisuus myös lämmittelysarjoissa (välilevy poks + nikamasiirtymä ihan turhassa 100kg lämmittely mavessa) tais olla jo rakenteellista vikaa alla mutta silti. Ja lopuksi se kunnollisen progression puute, saa tuolla salilla käydä vuosikaudet ja ihmetellä miksi rauta ei siinä juurikaan keveämmäksi muutu.
 
Alkuaikoina 4-jakosta tehdessä oli jalkapäivä aina viikon viimeinen ja harmillisesti tulee mieleen kuinka useasti jätin menemättä silloin salille :/ Myös harmittaa, että en ymmärtänyt syödä tarpeeksi proteiinia ja muutenkin terveellisemmin parina ekana salivuotena.
 
Alkuun söin aivan liian vähän proteiinia. Kaloreita tulee vieläkin liian vähän jos ei oikein keskity syömään. Pari viikkoa sitten heitin yhden treenipäivän syömiset laskuriin ja tuloksena oli rapeat 1400kcal. Protskuja sentään oli 110g mut muuten tuli kyllä "mitä helvettiä" -olo kun luuli syöneensä tarpeeksi, kaalilaatikossa on yllättävän vähän kaloreita :).
 
-JUZ- sanoi:
- Sitten, kun sain treenin ja ravinnon kohdilleen tuli salitreenamisesta pakkomielle ja lähes kaikki hienous hävisi. Salilla käynnistä tuli pakko ettei vain kuihdu vaikken mikään järkäle ole ikinä ollutkaan. Sen lisäksi kauhea stressi pukkasi päälle, jos joku paikka reistaili eikä päässytkään treenaamaan.

Nykyään enemmän lenkkitouhuja ja hiukan päälle salia. Ja ennenkaikkea hyvällä fiiliksellä. Tuntuu, että olen löytänyt sen sisäisen rauhan kuntoilun maailmassa:thumbs:
Ja on kyllä pirun hyvä ketju. Pääsi kelailemaan juttuja taaksepäin...
Click to expand...

Tämäkin kuulostaa aika tutulta. Itse otan myös helposti stressiä asioista, eikä salitreeni ole mikään poikkeus. Juuri myös hirveä pelko tulosten laskusta ja/tai lihasten kuihtumisesta, jos ei jostain syystä pääse salille. Mikä on ihan naurettavaa. Olen kyllä nykyään tajunnut, että varsinkin noiden nostotulosten perään tuijottaminen jatkuvasti tappaa ilon ja mielekkyyden koko touhusta aika nopeasti.

Parempi keskittyä siihen, että se mitä tekee (oli se sitten mitä tahansa), tuntuu hauskalta ja mielekkäältä. Silloin kun on hauskaa, se tekemisen teho ja laatukin on yleensä aivan eri tasolla, verrattuna siihen, jos kaikki tuntuu pakkopullalta ja jatkuvalta suorittamiselta.
 
Back
Ylös Bottom