Treenimotivaation katoaminen

[Tähtityttö]

Risumies on ehkä parasta mitä pakkikselta tällä hetkellä löytyy. ;)

 

[Deleted member 5830]

Risumies on ehkä parasta mitä pakkikselta tällä hetkellä löytyy. ;)

Hehee! Aewan ehana!

 

[Miliiz]

Mut sillonhan joutuu juuri käyttään niitä lasten painoja, eikä ihan tässä iässä viitsisi sellaseen alentua. Tietysti jostainhan se on aloitettava, mutta jos aloittaa juuri tuosta 70-80 kg:sta. Tavallaan hyppää vähän yli.

No eikö se tangon alla lojuminen sitten ole alentavaa, varmasti hupaisaa muille salilla kävijöille.

 

[Gasp85]

Sori ot, mutta olin juuri menossa nukkumaan, mutta enpäs pystykkään kun luki tuon Risumiehen postauksen:hyvä::hyvä:

 

[J88]

Nyt olis sitten tulostavotteena vuoden loppuun mennessä penkissä, mavessa, sekä kyykyssä 120 kg. En sitten tiedä miten, mutta vaikka 3 x viikkoon treenit ja pelkästään noita liikkeitä.

En kyllä tiedä, miten onnistuu (luultavasti ei mitenkään), mutta lihasta tuskin tulee mitenkään? Vaikka söisikin yli kulutuksen, koska voimatreenistä on kyse?

Ja myös offtopikkina, niin kuinka todennäköistä ylipäätään on, että noissa liikkeissä nousisi yli 200 kiloa? Jos ei mitään loukkaantumisia tapahdu ja treenaa niin kauan kuin pystyy ja treenaa täysillä ja tosissaan? Penkki varmasti kaikkein vaikein?

 

[no-body]

Nyt olis sitten tulostavotteena vuoden loppuun mennessä penkissä, mavessa, sekä kyykyssä 120 kg. En sitten tiedä miten, mutta vaikka 3 x viikkoon treenit ja pelkästään noita liikkeitä.

En kyllä tiedä, miten onnistuu (luultavasti ei mitenkään), mutta lihasta tuskin tulee mitenkään? Vaikka söisikin yli kulutuksen, koska voimatreenistä on kyse?

Saako kysyä, miten aiot noihin lähtötasoon nähden suht' haastaviin tavoitteisiin pyrkiä? Toivottavasti et vastaa, että kaikki maailman ohjelmat ovat perseestä ja aiot taas tehdä salilla ihan mitä sattuu mieleen juolahtamaan.

Ja myös offtopikkina, niin kuinka todennäköistä ylipäätään on, että noissa liikkeissä nousisi yli 200 kiloa? Jos ei mitään loukkaantumisia tapahdu ja treenaa niin kauan kuin pystyy ja treenaa täysillä ja tosissaan? Penkki varmasti kaikkein vaikein?

Jos tuohon "täysillä ja tosissaan" lisää vielä attribuutit pitkäjänteisesti ja järkevästi, niin 200 maveen pääsee terve ihminen varmasti joskus, kyykky on jo haastava mutta täysin saavutettavissa ja penkki vaatii sitten todella hyvän yhdistelmän luontaisia lahjoja ja raakaa työntekoa.

 

[risumies]

J88: -Edellisellä sivulla oli ohjeet voimailuun, mutta jos haluatkin bodailla, niin tuossa ohjeet tiivistettynä yhteen videoon. Huomaa mikä pala tolla tyypillä, hä!?!

"mutta lihasta tuskin tulee mitenkään?"

http://www.youtube.com/watch?v=_nceScAyvig

 

[nixdorf]

Nyt olis sitten tulostavotteena vuoden loppuun mennessä penkissä, mavessa, sekä kyykyssä 120 kg. En sitten tiedä miten, mutta vaikka 3 x viikkoon treenit ja pelkästään noita liikkeitä.

Jos onnistut nostamaan penkkitulosta sinun 55 kg:sta 120 kg:aan neljässä kuukaudessa niin kerro toki minullekin sinun treeniohjelmasi sisällön, olisin erittäin kiinnostunut.

 

[protoni]

Nyt olis sitten tulostavotteena vuoden loppuun mennessä penkissä, mavessa, sekä kyykyssä 120 kg. En sitten tiedä miten, mutta vaikka 3 x viikkoon treenit ja pelkästään noita liikkeitä.

En kyllä tiedä, miten onnistuu (luultavasti ei mitenkään), mutta lihasta tuskin tulee mitenkään? Vaikka söisikin yli kulutuksen, koska voimatreenistä on kyse?

Ja myös offtopikkina, niin kuinka todennäköistä ylipäätään on, että noissa liikkeissä nousisi yli 200 kiloa? Jos ei mitään loukkaantumisia tapahdu ja treenaa niin kauan kuin pystyy ja treenaa täysillä ja tosissaan? Penkki varmasti kaikkein vaikein?

Jos meinaat pitää motivaatiota yllä, niin kannattaa ehkä miettiä vähän maltillisempia tavotteita. Jos tosiaan penkkitulos on nyt 60kg luokkaa ja meinaat sen tuplata vuoden loppuun mennessä, niin joka treenissä pitäs pukata about 5kg lisää olettaen että teet penkin kerran viikossa. Ymmärtääkseni olet kuitenkin jossain vaiheessa jonkin verran salilla viettänyt aikaa, niin vaikuttaako tuo realistiselta?

200kg ylitys eri liikkeissä on tietenkin kovin yksilöllistä. Penkissä tuskin nostat koskaan 200kg, kyykyssä saatat päästä vähän lähemmäksi ja mavessa tuo pitäisi olla pala kaakkua. Natikkapenkkaajista 200kg elämänsä aikana nostaa ilman paitaa varmaan 0,1% ja ymmärtääkseni et ole mikään yksi tuhannesta oleva lahjakas luonnonoikku? Mavesta sen 200kg ottaa ehkä 10% ja kyykystä sitten jotain siltä väliltä. Okei noi luvut on ravistettu hihasta ja hatusta, mutta pointti oli se että aika harva sua lahjakkaampikaan kaveri moisia tuloksia pelkällä puurolla pukkaa.

Unohda tässä vaiheessa ne 200kg romut ja tähtää siihen seuraavaan viiden kilon lisäykseen. Sitten kun se on voitettu kanta, niin seuraava vitonen tähtäimeen. Hitaasti hyvä tulee.

 

[BodyBoy79]

Omia kokemuksia ja motivaatioita

Itselläni iski vuosia takaperin masennussairaus, jota vastaan taistellessa meni aikaa - varsinkin, kun lääkkeet pistivät ylipainoa tähän kaveriin sekä mässäily. Sitten, kun sairaus alkoi parantua, niin tajusin juuri olevani suurin piirtein samassa jamassa kuin sinä: olin pahasti ylipainoinen ja heikossa kunnossa.

Otin projektikseni duunata atleettisen vartalon, palata painossa noin 73 - 75 kg luokkaan ja se on ihan ok, kun pituuteni on 179 cm.

Nyt onkin kiloja jo lähtenyt, lihasta tullut mutta paljon on vielä tekemistä. Voimatasot ovat nousseet todella paljon - en vain ole käyttänyt paljoa aikaa ylipainon tähden juoksemiseen, jossa ennen loistin.

Joo, salilla taasen: voimailua ja kehonrakentelua.

Motivaationi on siinä, että haluan olla hyväkuntoinen ja hyvännäköinen sekä vahva - ehkäpä kisata, kunhan vielä 1 - 2 vuotta menee ja lihaa saan tarpeeksi lisää sekä kireyttä.

 

[Cleiton]

Mä olen treenannut melkein 10 vuotta ilman taukoa. Mun oma keinoni säilyttää treenimotivaatio on treenata hieman vähemmän kuin todella haluaisin. Nopeita treenejä ja enintään 3 päivää salissa joka viikko. Tällä tavalla olen aina innoissani lähteä salille, eikä tulee burnouteja. :thumbs:

 

[Ascendancy]

Nyt olis sitten tulostavotteena vuoden loppuun mennessä penkissä, mavessa, sekä kyykyssä 120 kg. En sitten tiedä miten, mutta vaikka 3 x viikkoon treenit ja pelkästään noita liikkeitä.

Sain nyt sellaisen ymmäryksen, että penkkaat 55kg, nii millä helvetillä nostat huippujasi 65 kilolla lähiaikoina ? Ei tuossa ole yhtään mitään järkeä. Tavoitteet kannattaa asettaa sillain, että ne motivoivat sinua ja ajattelet, että ne ylipäätänsä on mahdollisia, jos huippusi ovat nyt 55kg, niin seuraava tavote voisi olla esim. 70kg tai 65kg. Ei ole mitään oikoteitä onneen tässäkään lajissa, niin kuin ei muissakaan. Pitää tehdä työtä, sekä salilla, että hankkia sitä tietoa ravinnosta ja venyttelystä. Itse olen nyt reenannut 3kk sitte viime huippujen testaamisen ja olen nostanut 5kg huippu tavotteita, vaikka olen nyt kohta viimeisen 2kk melkeinpä kokonaan siunannut reenaamiselle. Älä vertaa itseäsi muihin, siinä ei ole yhtään mitään järkeä. Kaikki panostavat erillä tasolla salille käyntiin. Enkä usko, että saavutat parasta tulosta reenaamalla pelkästään nuita liikkeitä. Hanki saliohjelma ja sitten opastus liikkeisiin.

Mä olen treenannut melkein 10 vuotta ilman taukoa. Mun oma keinoni säilyttää treenimotivaatio on treenata hieman vähemmän kuin todella haluaisin. Nopeita treenejä ja enintään 3 päivää salissa joka viikko. Tällä tavalla olen aina innoissani lähteä salille, eikä tulee burnouteja. :thumbs:

Kunniotava suoritus tuo 10 vuoden reenaus toivottavasti itsekkin kykenen melko pitkään reenaukseen. Nyt vasta 2 vuotta käynyt ja armeija oli välissä. Suurimmat reeni himot, kuin koskaan nyt.

 

[Void]

Antaisitte trollin olla jo.

 

[SivariKing]

Mave ja kyykky jos skulaisivat aina hyvin, niin motivaatio olis 100% täböö.

 

[J88]

Jos meinaat pitää motivaatiota yllä, niin kannattaa ehkä miettiä vähän maltillisempia tavotteita. Jos tosiaan penkkitulos on nyt 60kg luokkaa ja meinaat sen tuplata vuoden loppuun mennessä, niin joka treenissä pitäs pukata about 5kg lisää olettaen että teet penkin kerran viikossa. Ymmärtääkseni olet kuitenkin jossain vaiheessa jonkin verran salilla viettänyt aikaa, niin vaikuttaako tuo realistiselta?

200kg ylitys eri liikkeissä on tietenkin kovin yksilöllistä. Penkissä tuskin nostat koskaan 200kg, kyykyssä saatat päästä vähän lähemmäksi ja mavessa tuo pitäisi olla pala kaakkua. Natikkapenkkaajista 200kg elämänsä aikana nostaa ilman paitaa varmaan 0,1% ja ymmärtääkseni et ole mikään yksi tuhannesta oleva lahjakas luonnonoikku? Mavesta sen 200kg ottaa ehkä 10% ja kyykystä sitten jotain siltä väliltä. Okei noi luvut on ravistettu hihasta ja hatusta, mutta pointti oli se että aika harva sua lahjakkaampikaan kaveri moisia tuloksia pelkällä puurolla pukkaa.

Unohda tässä vaiheessa ne 200kg romut ja tähtää siihen seuraavaan viiden kilon lisäykseen. Sitten kun se on voitettu kanta, niin seuraava vitonen tähtäimeen. Hitaasti hyvä tulee.

Itse olen myös sitä mieltä, että en tuota 120 kg:ta tule todellakaan nostamaan vuoden loppuun mennessä (vaikka joku täällä sanoikin, että tulokset riippuvat treenistä), enkä tuota 200 kg:ta tule koskaan nostamaan, edes lähelle.

Nyt sitten treenailen ilman tavoitteita ja katson, kuinka kauan jaksan. Sarjapainot nousee, jos nousee. Treeniä mielen mukaan. Eli mitään väliä ei ole, nouseeko penkistä edes 50 kg:ta koskaan.

Itsellä on oma vika, kun ei jo esim. 15-v. aloittanut panostamaan tähän hommaan. Parhaimmillaan useita kymmeniä kiloja on saattanut jo saattanut menettää, kun tämän ikäisenä joutuu aloittamaan näin alhaalta. Varsinkin kun lahjoja tähän touhuun on todella heikosti.

 

[Vitamiini]

Ylianalysointi ei kannata. Ei kannata liikaa miettiä kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ikinä vaan tehdä sitä duunia tasaisen varmasti eteenpäin.

Hiljaa hyvä tulee.;)

 

[no-body]

enkä tuota 200 kg:ta tule koskaan nostamaan, edes lähelle.

Nyt sitten treenailen ilman tavoitteita ja katson, kuinka kauan jaksan. Sarjapainot nousee, jos nousee. Treeniä mielen mukaan. Eli mitään väliä ei ole, nouseeko penkistä edes 50 kg:ta koskaan.

Eikö ole oikeasti mitään kompromissia siihen, että joko pitää lyödä pöytään täysin epärealistisia tavoitteita tai sitten vain "treenailla" ilman minkäänlaista päämäärää?

Sattui pari päivää sitten kirjahyllystä pitkästä aikaa kouraan Dorian Yatesin "Bloog and Guts"-kirja ja yksi tavoitteiden asettelua koskeva kohta oli niin hyvä, että taidan kopioida sen tähän sun mietittäväksesi:

Another problem area for bodybuilders is setting big goals while neglecting the small goals in between. Here's what I mean: Many bodybuilders tell me that they want bigger arms. I ask them how much bigger. They'll say something like four inches and they'll totally be discouraged at reaching only the small goals along the way. They're concentrating only on reaching the big goal and when that doesn't come fast enough, they'll get frustrated and many quit.

You should look at the big picture but in small ways. For example, if I want to add size to my arms, I'll set the goal of one-fourth inch within a certain time period. Once I reach that goal, I'll set another one-fourth inch goal and another and another and so on. Before I know it, I've reached my big goal while enjoying the process along the way.

 

[zig-zag]

Motivaation katoaminen on kyllä mulla ainakin kovin tuttua. Mä olin jo viitisen vuotta sitten päättänyt pudottaa painoa ja onnistuinkin siinä: 130 kilosta pääsin +/- 90 kiloon ja siihen meni parisen vuotta. Jossain kohtaa vain kadotin sen kipinän vaikka tavoitetta olikin vielä 15 kiloa pudottaa, lenkit ei jaksanut innostaa, ruoka-asioita en jaksanut enää miettiä ja todella annoin itseni lipsua huonoon kuntoon, kaikki muut asiat meni näiden edelle kuten netissä surffailu, rööki ja lusmuilu, kaverit jne jne.. Onni onnettomuudessa sinänsä, että paino ei kohonnut kertaakaan vaan pysyi samassa, mutta yleiskunto heikkeni ja olin kipeänä. Tätä jatkui syys-talvikauden ja keväällä -08 sain sen kuuluisan kipinän ja herätyksen, että jumalauta, mitä hittoa mä oikein itselleni olen tekemässä? Olin pelännyt koko ajan että palaisin vanhoihin mittoihin ja ihme ettei niin tapahtunut, kauhuskenaario oli vahvasti mielessäni joten päätin tehdä jotain, ettei niin kävisi.

Mä kaipasin sitä entistä laihtuvaa minää joka jaksoi ja söi terveellisesti ennen kuin vaivuin ihmeelliseen horrokseen, joten päätin etsiä sen tyypin lenkkipolulta uudestaan. Lenkit sujui kömpelön alun jälkeen ja söin puoli-tietoisesti, paino ei pudonnut mutta olo oli silti parempi kunnes joulumättöjen jälkeen mua ahdisti niin paljon, että mä päätin ottaa liikkumisen ja syömisen tosissaan. 09-vuosi alkoikin vauhdikkaasti elopainolla 89 ja nyt on elokuu, oon käynyt parisen kuukautta säännöllisesti salilla ja painan sen 80 kg. Vielä olis se 5 kg pudotettavana, mutta mä en aio ottaa enää stressiä sen suhteen kun on tuo raudannostelu ja lihaserottuvuuden hakeminen sen verran pinnalla ja siinä ei kiloja liian tarkkaan kannata turhaan vahtia.

Eli joo, motivaatio on matkan aikana ehtinyt kadota parikin kertaa.. Mutta kun mä pääsen siihen liikkumisen makuun sitä ei kertakaikkiaan pysty lopettamaan kunnes tulee tahtomatta pakollinen tauko ja se hyvänolontunne unohtuu: silloin alkaa olemaan vaikeeta lähteä. Muutaman päivän tauko ei tätä onneksi aiheuta vaan päinvastoin, silloin tuntuu että on pakko tehdä edes jotain tai pää hajoaa ja mökkeydyn. :D

 

[latela]

Motivaation katoaminen on kyllä mulla ainakin kovin tuttua. Mä olin jo viitisen vuotta sitten päättänyt pudottaa painoa ja onnistuinkin siinä: 130 kilosta pääsin +/- 90 kiloon ja siihen meni parisen vuotta.

Eli joo, motivaatio on matkan aikana ehtinyt kadota parikin kertaa.. Mutta kun mä pääsen siihen liikkumisen makuun sitä ei kertakaikkiaan pysty lopettamaan kunnes tulee tahtomatta pakollinen tauko ja se hyvänolontunne unohtuu: silloin alkaa olemaan vaikeeta lähteä. Muutaman päivän tauko ei tätä onneksi aiheuta vaan päinvastoin, silloin tuntuu että on pakko tehdä edes jotain tai pää hajoaa ja mökkeydyn. :D

Kunnioitettava pudotus!

Asiallista tekstiä, parin päivän tauko viikonloppuina aina on melko tuskaa, vaikka onkin rankka ohjelma ja pitäis koittaa palautua.

Oikeastaan ton ekan ja tällä hetkellä viimisen dieetin aikana oli pahoja motivaatio-ongelmia, toki dieettikin oli päin vittua rakennettu. Aina jokaiseen treeniin omat tavoitteet on auttanut kyllä motivaatioon, tulokset nousee pirusti enempi kuin "tehdäännytjotainsinnepäin".

Ja toinen on kyllä ruokavalio. Ei mikään parhaimmasta päästä, mut alkoholi jäänyt vähälle ja näin. Toki joskus tulee kebulla käytyä tai hesessä ja fläsääkin löytyy, mut ainakin jaksaa parempi tehdä töitä kovasti. Enkä meinaa mitään joka viikko porsastelua sentään... :D

 

[joumatamou1]

Motivaatio taas aika heikoilla jäillä kun ei hanskoihin tartu yhtään lihaa.. aika lähelle vuosi harrastettu salia jostai ekat 6kk treenattu päin vittua, jälkimmäiset jotenkuten oikeinkin, ja kädet ei oo kasvanu juurikaan yhtään.. tässä sitä on taas koetuksella oma pääkoppa, vituttaa aivan järkyttävän paljon, hirveää työtä tekee ja mikä on palkka, ei vittu yhtään mikään..