Nyt päästään pilkunnussinnan ytimeen, mutta niinkuin jorgooos tuossa jo sanoi, normaalissa rest-pausessa tehdään jokainen (osa)sarja failureen. Failureen meno rasittaa aina huomattavasti enemmän hermostoa kuin toiston tai kahden jättäminen varastoon. Sitten jos tehdään osasarjoja 10-20 sek tauoilla (esim. 4+4+4+4) niin nämä ovat kluster-sarjoja ja näissä ei ole tarkoitus mennä kuin korkeintaan viimeisessä failureen. Silloin hermoston rasitus on jo pienempi kuin normaalissa rest-pausessa.
Myo-repseissä taas, joissa siis yksi aktivaatiosarja about 20 toiston maksimilla ja sen jälkeen noita klustereita kunnes failataan, ideana on saada mahdollisimman paljon HTMU:ta rekrytoivia "merkityksekkäitä" toistoja. Aktivaatiosarjan pituus jo itsessään rajoittaa hieman käytettyjä painoja, jolloin setit ovat helpompia nivelille kuin rest-pause 8 toiston maksimilla. Ensimmäisessä sarjassa muutamassa viimeisessä toistossa myös HTMU:t alkavat osallistumaan nostoihin. Tämä kuitenkin jätetään toiston päähän failuresta, jolloin jatkoa ajatellen ensinnäkin hermosto ei ota niin paljoa osumaa ja lisäksi saadaan enemmän toistoja kuin täysin failatun sarjan jälkeen. Tuosta kun alkaa paukuttamaan niitä kluster-sarjoja, niin korkean aktivaatiokynnyksen motoriset yksiköt ovat myös rekrytoituna heti ensimmäisestä toistosta lähtien.
Utin nykyiseen korkean frekvenssin treenityyliin nuo setit sopivat mainiosti, sillä ei tarvitse kuormittaa niveliä tai hermostoa läheskään niin paljon kuin normaalilla 3x8 treenillä tai esimerkiksi rest-pausea käyttämällä. Samalla kuitenkin saadaan lihoille (ehkä kenties mahdollisesti) jotain kasvuärsykettäkin aikaan.