Naisasiat vituttaa. Tässä on nyt hengattu erään ERITTÄIN ihanan, ERITTÄIN kauniin ja ERITTÄIN mukavan naiskaverini (neiti X) kanssa, ja homma on edennyt hiljalleen pelkästä kaveruudesta kohti seurustelua. No, toisiamme emme halua menettää, mutta silti kumpikin halajaa vielä sinkkuuden suomaa vapautta. Juhannuksena tuo taas sitten nähtiin Nummirockissa, ensin lähdettiin eri teille, mutta yöllä alkoi puhelimeni soida ja tyttö itki perääni. Eikun sitten kiireen vilkkaa vieraasta teltasta pois X:n luo. Paska homma kun ei tiedä miten päin olisi. Ja fantsua kyllä, exäni (neiti Y) (joka jätti minut tuossa vuosi sitten) päätti ottaa yhteyttä ja haluaisi tavata. Jotta soppa olisi täydellinen, minulla on ollut vakiopanoheila (neiti Z) tässä reilun puoli vuotta, ja nyt hänkin vonkuu perään, sillä tämä neiti X on asunut luonani kohta 3 viikkoa enkä ole päässyt neiti Z:n luona käymään.
Toisaalta, nämä yhdessä X:n kanssa vietetyt viikot ovat olleet varsin loistavia ilman mitään ongelmia, sillä yhteisiä mielenkiinnon kohteita meillä riittää, mutta eilen illalla sitten menin möläyttämään hänelle, että käyn tapaamassa neiti Y:tä ja siitäkös se sota syttyi. Voihan petolinnun perse.
Sanokaa viisaammat jotain neuvoa jos tuosta jotain selvää saitte. Joku voisi ajatella että tilanne on mitä parhain, naista riittäisi joka lähtöön, mutta ei vaan luonto anna olla niin piittaamaton ja välittämätön muiden tunteista. Niin ja olisikohan homona kiva olla?