Itseasiassa ei noi määrät ole suorittamista, pitkät lenkit on parasta, mitä Lapissa voi tehdä, vaikka kevyempiäkin päiviä pitää olla välissä, valitettavasti. Jos hiihto tuntuisi suorittamiselta, niin varmaan hiihtelisin vähemmän. Kolme-viisi tuntiakin kun hiihtelee hiljaksiin kavereiden kanssa, niin olo on mukavan raukea iltapäivällä, kun saunoo ja laittaa ruokaa. Itseä lähinnä harmittaa, jos kulku on niin huono, ettei viitsi Etelä-Suomessakaan kymppiä enempää hiihtää, onneksi sellaisia päiviä on ollut vain yksi tälle vuodelle. Mielestäni elämys vain voimistuu, jos lenkki kestää vähän pidempään. Tärkein asiahan pitkissä lenkeissä on riittävä energiansaanti, ettei vedä itseään "piippuun". Fysiikalle se ei kyllä ehkä mene niin, ainakaan lähellä kisaa, vaan lyhyempää ja tehokkaampaa ja ehkä vaihtelevampaakin reeniä pitäisi tehdä. Tälläinen kuntoilijan perusjunnaus, ei kyllä kovaa vie.
Itse lähden ahkion kanssa Sarekiin viikoiksi 12-13, siellä saa tehdä vähän toisenlaista hiihtämistä ja siellä päivässä tulee tunteina mitattuna ihan toinen määrä hiihtoa, kuin Ylläksellä. Tuollainen 2 viikkoa telttamajoitusta virkistää kivasti, varsinkin aamuheräämiset on välillä aika kirpakoita. Jos jompikumpi pitäisi jättää väliin, kaiketi se olisi toi vaellus, onneksi ei ole tarvinnut valita. Taitaa olla jo kymmenes vuosi, kun käyn ensin Ylläksellä ja vähän sen perään lähden talvi/kevätvaellukselle. Menee mukavasti aika helmikuusta huhtikuuhun, kun ei tarvii paljoa töissä olla.
Hiihtosuunnistusta tuli kokeiltua jonkin kerran -90-luvun alkupuolella, tosin vain niinä viikonloppuina kun ei sopivaa hiihtokisaa ollut lähistöllä. Nuorempana kisasin pääasiassa suunnistuksessa ja hiihdossa, mikä onkin kait aika yleistä. Hiihtosuunnistuksessa sukset kyllä kuluivat melkoisesti, eikä millään ykköspareilla kannattanut lähteä kisaamaan. Sen kyllä huomasi, että lajinharrastajat tekee reitinvalinnat paremmin ja nopeammin, kuin satunnainen harrastaja.