Kohtuullisen ärsyttävää kun pitkästä aikaa (eli ensimmäistä kertaa lähes 15 vuoteen) kunto alkaa olla sillä mallilla, että hölkkääminen luonnistuu suht. mukavasti niin sitten polvi sanoo ei.
10 kuukautta sitten hölkkäkunto oli siinä määrin heikko, että 250 metrin "lenkin" jälkeen iski kylmä hiki ja rajuhko tajunnan tason lasku. Tunnin tuo makuutti sohvalla ja rinnassa suoritus tuntui monta päivää. Tästä sisuuntuneena päätin tosissaan alkaa korjaamaan toimistotyön ja "muiden kiireiden" rapauttamaa yleiskuntoa. Heti episodin jälkeen hommattu Polar Ignite paljasti ensimmäisellä kävelylenkillä, että syke piikkasi pienessä ylämäessä jo 181 (laskennallisen maksimin ollessa 184), mikä oli aika laillakin shokki. Painoakin kuitenkin vain 67kg (180cm).
Muutama viikko tuli sitten ensin kuntouteltua itseä muutaman kilometrin rauhallisilla kävelylenkeillä ja reilun kuukauden jälkeen aloin hiljalleen varovasti hölkkäämään alamäkiä. Tämän jälkeen myös niitä alamäkien jälkeisiä tasaisia osuuksia jne. Sitten tulikin jo ajankohtaiseksi hankkia paremmat kengät, joiksi valikoitui Asicsin Gel Cumulukset.
3 kuukautta sitten kokeilin ensimmäistä kertaa 10 kilometrin vetoa ja kaikki meni hienosti 7 kilometriin asti, jonka kohdalla polveen tuli epämääräinen vaimea vihlonta joka askeleella. Ajattelin, että jollei tästä pahene niin sen kanssa elää lenkin loppuun. 8 kilometrin kohdalla vihlonta oli jo sen verran voimakasta, että oli pakko lopettaa ja reilun viikon ajan tuo sitten kipuili kävellessäkin. Harmitti, koska tämä ensimmäinen pidempi lenkki (aikaisemmat lenkit max 6km) tuntui menevän yllättävänkin kivasti/kevyesti (keskisyke tosin noin 165). 8km saavutettiin noin 50 minuutissa.
Menin vajaat pari kuukautta pelkästään kävelyn varassa ja kokeilin varovasti hölkkäämistä uudestaan kuukausi sitten. Pääsin noin 2,8 kilometriä, kun tuttu vihlonta alkoi taas tulla mukaan kuvioihin. Tällä kertaa eteneminen vaihtui välittömästä kävelyksi.
Nyt on sitten taas kävelty hölkkäämisen sijaan ja kyllähän sekin ihan hyvä/riittäväkin liikunnanmuoto kunnon kehittämiseen/ylläpitämiseen tässä tilanteessa on (juuri tuli vedettyä 10km aikaan 1:19:57 [eli noin 8min/km] keskisykkeellä 138), mutta tekisi mieli tehdä vähän kutittelemassa maksimisykealuettakin välillä. Ei vaan tahdo uskaltaa.
Fyssari tässä varmaan paras vaihtoehto olisi. Vaikka voihan se olla vähän sitäkin, että kroppa ei ole vieläkään elpynyt riittävästi, että pidemmistä matkoista kannattaisi vielä haaveilla.
Tämä vain minun näkövinkkeli asiaan!
