Itse teen toisinaan failureen ihan siksi, että oppii tietämään omat rajansa. Jos pitkään aikaan ei vedä yhtään sarjaa niin pitkälle, että tanko jää matkalle, niin hämärtyy käsitys ja tuntuma siitä, koska jossain sarjassa jää varaa yksi ja koska viisi toistoa - se tuntuma on kuitenkin välttämätön, että osaa yleensä yleensä treenata siihen failuren rajalle eli korkeintaan pari toistoa varaa jättäen, mutta failaamatta. Aloittelijoilla ja naisilla sen varsinkin näkee vielä korostetummin, että ei ole mitään tuntumaa omaan suorituskykyyn ja sitten varaa jätetään liikaa, että treeni olisi kehittävää. Ihan sen takia mä esim. tämän aloituspostin kaltaisille tapauksille suosittelen heti kärkeen muutamaa kunnon hampaat irvessä failureen-treeniä, vaikka sen failuren kehittävyydestä tai haitallisuudesta itsessään olisi mitä mieltä tahansa.