Onpas mielenkiintoinen ketju. Reilut kolme vuosikymmentä kamppailulajien ja sivupunttailun harrastajana olleena, täytyy heittää muutama kommentti tähän ulkonäköasiaan.
Ekana tulee aina mieleen, että nykyisin julkistettavat kuvat ovat aina kisakunnosta tai ainakin hyvin läheltä sitä. Jotkut ottaa sen niin, että tuossa on se kondis, jossa pitäisi olla. Se tuhoaa nopeasti koko touhun, jos ei tajua, ettei ne huiputkaan siinä kunnosa ole kuin muutaman viikon vuodessa. Aikanaan näin samalla salilla mm. Jari Leinon ja Esa Hangasmaan, jotka olivat aika masssiivisia ukkoja ja ei ne kovin kireitä ympäri vuoden olleet, vaikkeivat läskejäkään.
Massaa voi helposti olla liikaa, jos ei ole vakavasti bodaava. Olen nähnyt salilla kymmeniä keissejä, joissa iso lihaksikas kaveri sammuu jo yhdessä erässä aivan täysin. Ne ei kuitenkaan ole mitään kilpabodareita, vaan vetäneet harrastusmielessä massaa helvetisti huolehtimatta mistään muusta. Ja aineita käytetään ainakin pk-seudulla aika paljon ihan harrastustoiminnassa. Paljon massaa, sileä kunto ja vaatteet päällä on helposti läskin näköinen -> ei saa tussua helposti.
Kisakireä iso bodari on jo monelle täysi kauhistus, mutta ei niitä näe pillua vonkaamassa baareissa, tai sitten ne eivät ole kireitä. Minusta tuntuu, ettei se ulkonäkö siinä pahinta ole vaan se henkinen tila, joka pitää olla saadakseen itsensä sellaiseen trimmiin.
Itse en tajua ison massan hankintaa, jos ei meinaa lavalle mennä. On siitä niin paljon haittaa muussa touhussa.