Ja lisätään viel semmonen pala taustaa, että alotus paino ennen salillakäyntiä oli 52kg saman pitusena ku nyt ;D. Painavimmillaan oon ollu 72kg tähän mennessä. Elämä on vaikeaa manlettina ;;D. Pidemmil on nii paljo enemmän varaa fläsälle kropassa.
Mun mielestä se, paljon ihmisellä on varaa "kasvaa", riippuu vähintään yhtä paljon raameista ja luuston rakenteesta, kuin pelkästä pituudesta. Itse olin ennen liikuntaharrastuksen aloittamista 190cm/65kg, eli tosi alipainoinen. Tietty mä en syönyt kunnolla, dokasin ja tupakoin satunnaisesti, eli aika huono kombo. Mut kuitenkin, sit kun aloin treenaamaan kunnolla, niin painoa tuli suht helposti lisää aina johonkin 90kg saakka, jonka jälkeen mystisesti painon "lineaarinen" nousu pysähtyi. Ton jälkeen melkein ainoa tapa, jolla massaa on pysynyt kasvattamaan, on lyhyet, 2-3 kk mittaiset bulkkailut, joiden aikana yleensä myös sarjapainot ovat nousseet.
Mutta tämäkin "kikka" on menettänyt toimivuuttaan, mitä enemmän treenivuosia on tullut. Tuntuu, että samalla tavalla kun kroppa "turtuu" treeniin, niin myöskin ( omalla kohdalla ) pelkkä suoraviivainen kaloreiden nostaminen siinä toivossa, että kroppa jotenkin "vahingossa" kasvaisi samaan aikaan lihaksikkaammaksi, on melkoista toiveajattelua. Voiman suhteen toi yhtälö on ehkä vähän erilainen, sillä levytankoliikkeet, kuten mave ja kyykky, ihan selvästi hyötyvät painon noususta, oli se paino sitten fläsää tai lihasta. Ongelma tossa on se, että kun bulkki loppuu, niin paino tippuu ( mun ei tarvi dieetata, riittää, että en mätä tajutonta määrää safka, niin "laihdun" automaattisesti ) niin voimat lähtee. Ikuinen oravanpyörä siis.. Huomasinkin, että leukoja on mukava treenata voimapainotteisesti, koska ylimääräisesti fläsästä on vaan haittaa, niin ei tarvi stressata jatkuvasta ylensyömisen tarpeesta.